Ensilumi

16.11.2015 22:24

Rakas Päiväkirjani!

En tarkoita millään tavoin loukata Sinua, Päiväkirjani, vaikka näytänkin etusivulla takapäätäni. Emäntä on urakalla nyppinyt minulta irtoavia karvojani vähemmäksi. Mutisee jotain alinomaisesta siivoamisesta ja keräilee villojani lattioilta heittäen ne hellanpesään. Muualla koiranvartalossani on jo sievä talvikarvoitus, mutta takana on vielä irtoavia tuppoja. Siksi tämä hieman närkästyttävä kuva. 

En tykkää, että minulta nypitään kauniita villojani, mutta siihen on alistuttava, kun minut otetaan kaulapannasta kiinni. Sitten minua raavitaan sillä kamalalla härpäkkeellä. En tykkää siitä yhtään! Pöllyäviä villoja päätyy herkkään kuonooni ja minua alkaa aivastuttaa. Aivan turha koko operaatio. Antaisivat pudota vanhat käytetyt karvani pois itsekseen.

Aikansa raavittuaan ja nypittyään emäntä vihdoin hellitti. Minä yritin rimpuilla vastaan kaikin keinoin, mutta minua pidettiin niin lujasti kiinni, etten päässyt karkuun. Korostan: minä en ole mikään kanalintu tai vastaava, minua ei saa kyniä! Voitonriemuisena emäntä kokosi lämpimät villani kasaksi ja heitti ne ulos. Sanoi, että pikkulinnut pehmittävät niillä pesänsä. (Älä vaan kerro emännälle, että söin yhden talitintin toissapäivänä, hän raivostuu siitäkin.) Sen kamalan repimissession jälkeen uni maistui, tuli jotenkin rentoutunut olo. Kuvassa näet, Päiväkirjani, minut lempiasennossani selällään.

Muutama päivä sitten satoi ensilumi. Yöllä heräsimme valoihin ja pörinään. Hyppäsin ikkunaan katsomaan, vaikka pöydälle nouseminen on kiellettyä. Iso kone näytti melkein UFO:lta. Se meni hyvää vauhtia eteenpäin ja puski lunta tieltään. Tunnin kuluttua se tuli takaisin. Nyt minä vaatimalla vaadin päästä pihalle.

Minut kytkettiin liekaan, etten voinut mennä lähemmäs tutkimaan koneen jättämiä merkkejä. Kävin pienellä yöpisulla ja tulin pää viidentenä jalkana sisään. Loppuyö meni rauhallisesti. Aamulla heräsimme ja pääsin tutkimaan yöllisiä jälkiä paikan päälle. Oli hyvä piehtaroida puhtaassa lumessa. Irtoavat villani kutittavat.

Täällä on ainakin kymmenen senttiä lunta. Joka päivä on satanut lisää. Nyt on mukava juoksennella tietä pitkin, kun se on puhdistettu lumesta. Pelloilla ja metsissä voin halutessani kahlata, mutta on kevyempää kulkea tietä pitkin. Kävin tutkimassa naapureiden tilanteen. Emäntä kolasi lunta kauan, uudelle koirankopillekin hän avasi tien. Kolli loikki lumessa kuin laitumelle laskettu vasikka. Sano minun sanoneeni, että on se outo eläjä!