Blogi

16.04.2018 21:26


Olin perinnepihan koiruli ja somejulkkis. Saatuaan tietää muutostani autuaammille jotostamisniityille, sain faneiltani kymmeniä osanottoja. Seuraavana päivänä lauantaina oli emännän syntymäpäivät ja meille tuli vieraita. Vieraiden lähdettyä emäntä kääri minun ruumiini uuteen, valkoiseen lakanaan ja asetteli minut kauniisti juuri siihen postimyyntiliikkeen pahvilaatikkoon, jonka olimme hakeneet pari viikkoa aiemmin kirkonkyläilyreissulla. 

Emännällä oli kova työ kaivaa hauta, kun lunta oli toista metriä. Joku epäilikin, että puuha ei mahda onnistua. Sinnikäs emäntä teki kaikkensa rakkaan koirulin saattamiseksi kunnialla maan poveen. Ensin hän etsi edesmenneen Jenni-koiran haudan ja lapioi lumet haudan vierestä pois. Seuraavana päivänä oli haudan kaivamisen vuoro. Maassa ei ollut lainkaan routaa. 



Maanantai-iltana kevätauringon laskettua emäntä nosti pahvisen ruumisarkkuni lumikolan päälle ja veti minun maalliset jäännökseni kolan kyydissä hautausmaalle. Paksu lumi upotti ja raskas vetämys hidasti matkantekoa. Sain vielä hyvästellä sen uuden koirankopin matkallamme. . Emäntä laski varovasti arkkuni hautakuoppaan, loi sen umpeen ja asetteli lähistö hakkuutyömaalta keräämiään havuja hautakumpuni päälle. Vielä hän sytytti kynttilän haudalleni. Alkukesästä emäntä tilasi valkovuokkojen juurakoita ja istutti niitä minun ja edeltäjäni Jenni-koiran haudoille. 

Seuraavana kesänä emäntä muokkautti läheisen pellon ja kylvi siihen auringonkukkia. Kenenkä koirulit saavat levätä ikiuntaan apilaniityn ja auringonkukkapellon välissä? Seuraavana talvena uudenvuoden aattona kuoli perinnepihan kolli Upi-Ville-Petteri. Emäntä hautasi senkin kirjailtuun tyynyliinaan käärittynä pahvilaatikossa meidän koirien viereen. Kollillekin on ostettu oma hautakivi. 

14.04.2018 00:00

Perjantaina 13.4.2018 minulla oli kuulemma 11-vuotissyntymäpäivä. En jaksanut oikein juhlia. Emäntä kantoi minut koirankuljettimeen ja lähdettiin ajamaan. Nurmeksessa parkkeerattiin taas eläinlääkärin pihaan. Emäntä selvitti lääkärille, että minä tarvitsen apua. Eläinlääkäri sanoi, että meidän on odotettava, kun hänelle tuli kiireellinen poikimahalvaus hoidettavaksi. Emäntä hyppäsi uudestaan koirankuljettimeen ja niin me ajoimme Juukaan tapaamaan sikäläistä koiratohtoria. Hänkään ei ollut paikalla. 

Ajoimme takaisin Nurmekseen. Eläinlääkäri tuli ja emäntä katsoi minut sylissään vastaanotolle. Lääkäri mittasi verensokerini, joka oli edelleen hyvin korkealla. Lääkäri sanoi, että en ehkä selviä tästä. Sain nesteytysliuoksia suoneen ja jotain lääkettä, ettei minua oksettaisi niin kovasti. Emäntä maksoi lääkärin laskun, kantoi minutckoirankuljettimeen ja sitten ajoimme takaisin kotiin. Minulla oli paha olla ja minua hengästytti. Kevätaurinko paistoi kuistiin, jossa lepäsin emännän tuomalla patjalla. 

Illalla emäntä kantoi minut kuistista pirttiin, ettei minun tarvitse olla yksin. Se kolli tuli katsomaan, että mikä minua vaivaa. Minulle ei maistunut ruoka eikä vesikään. Minua hengästytti kovasti ja minä läähätin. Emäntä silitteli minua. Häntä itketti. Iltakahdeksalta emäntä antoi minulle vuorokauden toisen insuliinipistoksen. Oloni ei helpottanut yhtään. Vointini huononi vain. Emäntä tuli viereeni lattialle nukkumaan, mutta hänkään ei saanut nukuttua. 

Yöllä aloin koristella ja menetin tajuntani. Hetken kuluttua irtauduin tästä maailmasta. Kaikki kipu ja ahdistus oli poissa. Minä leijailin irti kivulloisesta, kärsineestä koiran ruumiistani ja seurasin, kuinka emäntä itki ja hyväili turkkiani. Hänellä oli suunnaton suru ja ikävä. Emäntä peitteli ruumiini päiväpeittoon, jonka päällä olin nukahtanut ikiuneen, vei minut takakuistille ja katkaisi peiton päälle vasta-avautuneen kiinanruusun kukan. 

11.04.2018 21:06


Kuluneena keväänä olin tuntenut itseni huonovointiseksi, mutta kunnon koirulin tavoin kätkin vaivani mahdollisimman hyvin. Emäntä huomasi, kun en viitsinyt oikein lähteä lenkille ja löntystelin perässä, kun yleensä juoksin reippaana ja innokkaana 20-30 metriä edellä. Minua janotti ja emäntä ihmetteli, kun joutui täyttämään vesikuppini useaan kertaan päivässä. Minun piti usein käydä ulkona pissillä. Muutaman kerran en ehtinyt, vaan pissi lirahti matolle. Emäntä tästä oli pahoillaan ja minua hävetti, kun aikuiselta, sivistyneeltä perinnepihan koirulilta pääsee vahinko. 

Vielä sunnuntaina käpsyteltiin pikku lenkillä. Kevät tuli voimalla, lumet sulivat, tie oli sulamassa soralle. Maanantaina minulle tuli paha olo ja oksentelin. Emäntä huolestui, olenko syönyt jotain sopimatonta. Keskiviikkona oli eläinlääkärin pieneläinvastaanotto ja menimme sinne. Lääkäri kuunteli huolellisesti emännän selostuksen ja tutki minut. Ensin luultiin, että minulla on kohtutulehdus. Juoksukauteni oli juuri alkanut. Ei, olikin paljon pahempi sairaus. Minuun oli tullut diabetes, sokeritauti. 

Eläinlääkäri kirjoitti minulle lääkereseptin, emäntä osti kallista insuliinilääkettä apteekista ja sitten ajoimme kotiin. Illalla emäntä luki ohjeet huolellisesti ja pisti lääkettä niskanahkani alle. Minulle ei ruoka kelvannut, mutta join vettä. 

07.04.2018 17:43

Talvella emäntä hankki jotkut ihmeellisennäköiset räpylät. Hän kehui, että niillä pystyy kävelemään lumihangen päällä. Aurinko alkoi lämmittää siihen malliin, että oli korkea aika kokeilla uusia näitä uusia välineitä, ennenkuin lumi sulaa pois. Emäntä meni ulos ja minä vanavedessä seuraamaan, miten operaatio mahtaa onnistua.

Emäntä ähki ja puhki kiinnittäessään hihnoja ja solkia jalkoihinsa. Minä kutsuisin näitä välineitä lumikpsyttimiksi. Sitten emäntä lähti liikkeelle. Tuekseen hän otti vielä leveäsompaiset suksisauvat. Minä yritin hypätä hangen päälle, mutta lumikinos ulottui takajaloillanikin seistessä kaulaani asti. 

Emäntä etsi matalamman kohdan ja kiipesi lumihangen päälle. Huohottaen ja hoippuen hän lähti varovasti liikkeelle. Lumikäpsyttimet jalassakin häntä upotti polviin asti. Meno näytti aika raskaalta. Emäntä teki muutaman sadan metrin lenkin meidän ja naapurin peltoaukealla. Emäntä kauhisteli, kuinka puut kasvavat pellolla nopsaan.

Emäntä laskeutui auratulle tielle naapurimäen takana. Jäljet olivat sen näköiset, kuin joku iso karhu olisi herännyt talviuniltaan ja lähtenyt tallustelemaan lumihankea pitkin. Emäntä sanoi, että voi mennä jonkin aikaa ennenkuin innostuu uudelleen lumikäpsyttimistä. Sukset ovat kuulemma paremmat.

 

04.04.2018 17:14

Emäntä oli tohkeissaan tilaamastaan peltilevystä, jossa on meidän maatilan nimi. Se piti välttämättä käydä laittamassa paikoilleen ennenkuin lumi alkaa sulaa niin, ettei kylttiä voi ruuvatakaan paikoilleen muuten kuin hankkimalla tikkaat. Kovan lumihangen päältä kiinnitys kävisi helpommin.

Niinpä emäntä kääri peltilevyn huolellisesti pahviin kolhiintumisen estämiseksi. Sitten hän nosti sen varovasti koirankuljettimen takapenkille. Lisäksi hän otti mukaan kaikennäköisiä ruuvimeisseleitä, mutterinkiristimiä ja koira ties mitä härpäkkeitä. Emäntä katsoi minuun sen näköisenä, että nyt oli viisainta jättäytyä kotitanhuville. Sama koski kollia. Kauhea hyöläkkä yhdestä osoiteviitasta! Rruf, wwuff!

Tunnin kuluttua emäntä tuli tyytyväisenoloisena takaisin. Osoiteviitan kiinnitys oli ilmeisesti sujunut kohtalaisesti. 

30.03.2018 21:05

On nuo kaksijalkaiset sitten merkillistä porukkaa! Kun ne haalivat noita kaikenmaailman villapaitoja ja toppatakkeja. Mikseivät ne kasvata paksua turkkia talveksi kuten me koirakansalaiset?

Emäntä oli kullut jostain, että kylmät säät jatkuvat kesäkuulle asti. Hän päätti, että pitää osta jostain lisää lämpimiä vaatteita. Kaikki täkäläiset kaupat olivat myyneet talvivaatteensa loppuun. Postimyynnistä löytyi vielä ja alennushinnalla. Emäntä teki suuren tilauksen, kun sai edullisesti. Tuleehan niitä talvia jatkossakin!

Muutaman päivän kuluttua tuli ilmoitus paketin saapumisesta kirkonkylän matkahuoltoon. Emäntä sonnustautui sitä noutamaan. Hänellä oli jokin pilke silmäkulmassa. Pääsenköhän minäkin mukaan? Hyppäsin avoimesta koirankuljettimen (auton) ovesta sisään ja jäin odottamaan, huolitaanko minut mukaan.

Emäntä kömpi kyytiin ja niin sitä lähdettiin ajamaan. Aurinko paistoi todella kirkkaasti ja lämpimästi. En ollut ollut kyydissä kotvaan aikaan. Minua kovasti läähätytti, kun olin niin innoissani yllättävästä reissusta.

Saavuimme kirkonkylälle. Minulle oli laitettu valjaat. Emäntä napsautti talutushihnan valjaisiini kiinni. Sitten lähdimme tutkimaan paikkoja. Liikepaikassa oli tosi paljaon mielenkiintoisia jälkiä tutkittavaksi. Kiersimme pitkin kirkonkylää ja emäntää alkoi jo kyllästyttää.

Kiersimme takaisin parkkipaikalle ja menimme sisään Seiska-nimiseen ravintolaan, jossa toimii myös Matkahuolto. Sinne saavat koiratkin mennä. Olen käynyt siellä ennenkin. Emäntä kuittasi paketin. Sitten menimme paketin kanssa ulos. Minä hyppäsin koirankuljettimeen ja emäntä laittoi vaatepaketin takakonttiin.

Emäntä kävi vielä ostamassa kahvia tarjouksesta uudessa koirankopissamme sijaitsevaan kahvilaan. Sitten oli kotimatka edessä. Emännät ihastelivat ja sovittivat uusia lämpimiä villavaatteitaan loppupäivän.

 

27.03.2018 23:03

Meidän uudessa koirankopissa on ensi viikonloppuna pääsiäismyyjäiset. Emäntä on siivonnut ja tilannut ompelutarvikkeita, värjännyt kananmunia ja päivittänyt Instagrammia. Hän osti kaupasta maitorahkaa, hiivaa ym. leivonta-aineita. Myyjäisvalmisteluihin tuli pieni takapakki, kun vanha emäntä päättikin yhtenä aamuna herätä jo varhain aamuyöstä. Eihän siinä sitten kukaan oikein sen jälkeen saanut nukuttua. Niinpä yksi työpäivä meni rokulissa levätessä yön valvomisesta.

Tänään emäntä lapioi polut kotimuseolle ja aittagalleriaan sekä ulkovessaan. Minä odotin, että polut oli lapioitu. Sitten minä menin valmista polkua pitkin tarkistamaan, että kaikki on aitoissa kohdallaan. Ulkovessaa en tarkistanut. "Me olemme ekologisia ja meillä on ekovessa!" sanoo emäntä.

Lunta on tosi paljon. Meikäkoiruus ei lähde upottaviin kinoksiin kahlaamaan. Päivisinkin on vielä pakkasta. Se kolli harjoittelee jo ulkoilemista pitkän talvikauden jälkeen. Se pistäytyy lintulaudan alla vahtimassa pikkulintuja. Silloin laudalla ei näy kävijöitä.

 

23.03.2018 18:51

Meillä kävi joku toimittaja tekemässä juttua paikallislehteen. Hän rapsutteli minut ja kollin. Oikein mukava tyyppi! Lehtijutun aiheena oli, mistä minun kotikyläni Sivakka on saanut nimensä. Siihen liittyy kaksikin tarinaa. Vanhemman, 1600-luvulta periytyvän selityksen mukaan jonkun veroherran renki oli katkaissut suksensa eli sivakan jyrkässä Myllypuron rinteessä ja kironnut kylän Sivakaksi.

1800-luvulta peräisin olevassa tarinassa joku karjalainen kulkukauppias olisi kolaroinut rinteessä ja nimennyt kylän suksen mukaan. Ikivanha kulkureitti tuo kylätiemme joka tapauksessa on. Kyllä siinä meikäkoiruliakin läähätyttää, kun nousemme purorinnettä vastamäkeen.

Toimittaja kyseli myös kylän kummituksista. Ennenvanhaan täällä on kuulemma tapahtunut kummia. Ihmiset ovat kuitenkiin eläneet sopusoinnussa tällaisten ilmiöiden kanssa. Vanhassa paikassa on paljon historiaa ja tarinoita. Emäntä ei ole nähnyt kummituksia ja naurahti toimittajalle, että me eletään symbioosissa kummitusten kanssa!

16.03.2018 18:25

Emäntä hankki älypuhelimeensa jonkin 4G -systeemin. Se on kuulemma nopea. Meikäläinen ei tiedä muista systeemeistä, kuin haukusta ja hajusta, wwuff, rruffh! Hän alkoi apparaatistaan katsoa, mitä minun kotikylästäni Sivakasta mainitaan jossain netissä. Ja tietenkin, että mainitaanko siellä minutkin.

Meidän uusi koirankoppi on jossain www.visitkarelia.fi -matkailujutussa Valtimon kohdalla. Ja emäntä on jossain Instagram-jutussa. Nämä kaksi liittyvät jotenkin toisiinsa. Kun emäntä laittaa kuvia siihen Instaan, niin osa kuvista menee myös Visit Kareliaan. Nämä kuvat houkuttelevat turisteja tänne Pohjois-Karjalaan, Valtimolle ja tietysti myös tänne Sivakkaan minua rapsuttelemaan!

Nyt oli käynyt niin mukavasti, että emännän minusta päiväkävelyllämme ottama kuva oli päässyt tämän matkailujutun nettisivulle. Voit nähdä kyseisen kuvan blogini etusivulla kuvagalleriassa. Emäntä nauroi minulle, että minusta on tullut matkailumannekiini! -Enpä tiedä.. Söin juuri maittavan koirannaksuaterian ja aion pitää kunnon ettonet!

 

 

 

 

 

09.03.2018 20:23

Kirjastossa on joku kunnan yhdyshenkilö, joka tiedottaa eri kylien toimijoita tulevista tapahtumista. Minun emäntä on yksi meidän kylän aktiiveista. Emäntä olikin odottanut jo yhteydenottoa ensi kesän tiimoilta. Sähköposti tuli ja hän vastasi siihen heti. Minä vedin sillä aikaa "lonkkaa".

Emännän kesäkahvila avautuu Pielisen Messujen yhteydessä 15.6.2018. Ne pidetään tällä kertaa meikäkoiran kotikunnassa Valtimolla. Teemana on maa- ja metsätalous. Mikä sopisikaan meidän maatilallemme paremmin! Emäntä aikoo olla kahvikokkina elokuuhun asti.

Kesäkahvilan lisäksi meillä on monipuolisia muita aktiviteetteja. Kirpputori, kotimuseo ja aittagalleria. Emännän suku tuli tälle vaaralle kolmesataa vuotta sitten, joten historiaa riittää. Läheiseltä vaaralta voi katsella maisemia ja kylätieltä lähtee polku muinaiskalmistolle.

Kun meillä on tuo kallis uusi koirankoppi, niin täytyyhän sillä olla jotain käyttöäkin!

1 | 2 | 3 | 4 | 5 >>

Yhteystiedot

Mustin Päiväkirjasta ylapihantila@gmail.com