Talvi on tullut Sivakkaan! Lunta on 30 cm eli meikäkoira joutuu kummasti kahlaamaan, mikäli aikoo myyräjahtiin lähteä. Eipä mitään, kevyesti se tassu nousee hangessakin. Taitaa olla huono myyrävuosi, kun kellarissakaan niitä ei ole näkynyt.

Emännällä on uudessa koirankopissa ensi sunnuntaina joku Joulunavaus. Hän on kertonut siitä Facebookissa ja sanomalehdissä ja tietysti www.ylapihantila.com kotisivullaan. Hän raahasi sinne kuusen metsästä, on ommellut ja vääntänyt kransseja ym. ym. Nyt illalla hän kävi siellä kopissa ja oli huolestunut, kun tuvan lattia hieman hetkuu, ettei vaan olisi jonkin suuremman remontin tarve.

Emännällä on siis muuta puuhaa. Hän ei ehdi minua ulkoiluttaa. Niinpä minä ja kolli pääsemme ulkoilemaan omin päin. Yhden myyräapajan olen bongannut. Meillä on lintulautoja laitettu ympäri pihaa. Niistä karisee siemeniä, jotka tarkkakuonoiset myyrät haistavat ja tulevat syömään.

Eilen illalla kun emäntä oli lumitöissä, minä kaivoin ja nuuskin koivun alla, josko nappaisin yhden jyrsijän iltapalaksi. Sunnuntaina 3.12. meillä on Yläpihan Joulunavaus. Tulehan sinäkin ostoksille tai ihan vaan kahvittelemaan! Ja minua saa myös rapsuttaa! Sitten meillä onkin viikonloppuisin tupa auki jouluun asti.

Rruffh! Emännällä riittää kiireitä ja minä haukahdin hänelle nyt siihen malliin, jotta kirjoitahan välillä meidänkin kuulumisia! Viime viikolla emännällä oli joulukortinkirjoitusrumba. Hän tilasi jostain nettikaupasta kortteja, jossa on meidän uusi koirankoppi kuvassa.

Emäntä on kopista niin täpinöissään, että sen kuvia täytyy lähetellä kaikille sukulaisille ja tuttaville ja vähän tuntemattomillekin. Emäntä sanoo, että ne miehet, jotka rakensivat koppia, ottivat liikaa rahaa. Kyllä se minustakin oli aika hidasta. Rakentajat olivat vuoden töissä.

Nyt kalliilla rakennetusta talosta on alkanut paljastua jos jonkimoista rakennusvirhettä. Seinät ovat niin hatarat, että päivä paistaa läpi. Ovet eivät mene kiinni. Yksi pääseinähirsi unohtui asentaa paikoilleen. Rakennus jäi matalaksi, kun rakentajat sanoivat, että siitä tulee liian korkea. Kalliit lattialankut harottavat. Emäntä ei ole oikein tyytyväinen kun ei saanut rahoille vastinetta.

Kun kortit oli kirjoitettu, alkoi uusi projekti. Nyt emäntä tekee jotain kirjaa. Hän on kolmena päivänä istunut tietokoneen ääressä ja kirjoittanut. Hänellä on jokin kuvakirja tekeillä ja hän odottaa hyvää tarjousta ja tilaa niitä sitten.

Emäntä kuuluu johonkin Kotiseutuni Valtimon Sivakka Facebook -ryhmään. Se on tarkoitettu sellaisille, joilla on sukujuuria tai maaomistusta täällä. Emäntä on siinä aktiivisesti mukana. Monet ryhmäläisistä asuvat kaukana, etten ole edes voinut haistella heitä. Wwuff, rruff!

Facebook -ryhmäläiset tykkäävät katsoa tietokoneelta, miltä heidän sukulaispaikoissa näyttää. Niinpä emäntä on kulkenut minun kanssani valokuvaamassa ympäri Sivakkaa. Sellainen paikka oli meilta vielä näkemättä kuin Koiravaara. Siellä on varmaan ollut paljon koiria, kun koko kyläjäs on senniminen.

Tiellä oli kelirikkoa. Emäntää vähän pelotti ajaminen. Käännyimme Koiravaaraan johtavalle tielle. Tie oli kapea ja nousi jyrkästi. Täälläpäin mäkiä kutsutaan vaaroiksi. Matkan varrella näytti olevan yksi risteys. Emäntä arveli, että tie veisi Alapihaan. Jatkoimme ylöspäin leveämpää tietä.

Tulimme jonkun pihalle. Emäntä aukaisi koirankuljettimen oven ja minä loikkasin ulos. Hei, täällähän on tuttuja! Tunnistin heti talon isännän. Hänhän oli muokkaamassa meille keväällä kasvimaata! Emäntä jutteli isännän kanssa ja otti pari kuvaa. Oli mielenkiintoista tutkia ympäristöä. En ollut koskaan aiemmin käynyt täällä!

Sitten lähdimme takaisin. Emäntä ei uskaltanut mennä kapeaa tietä naapuritaloon. Tie näytti jäiseltä ja liukkaalta. Kävimme tulomatkalla vielä muutamissa paikoissa kuvaamassa. Viime kerralla emännän kamerakännykkä teki tenät ja kuvat eivät onnistuneet.

Kerroinhan siitä salaperäisestä kirjeestä, jonka emäntä sai tässä muutama viikko takaperin? Siinä oli salaisuus, jota ei saanut kertoa moneen viikkoon. Ja emäntä ei meinannut pysyä liitoksissaan. Nyt se sitten perjantaina juhlallisesti julkistettiin. Emännälle on myönnetty Kalevalaseuran Kekrinpäivän palkinto. Samanlaisen oli kuulemma saanut isäntänikin aikoinaan.

Emäntä sai palkinnon kun hän on kulkenut ympäri kylää minun kanssani kuvaamassa perinnemaisemia ja julkaissut niitä Facebookissa ja Instagramissa @sivakkaphotos. Hän on tehnyt kunnalle aloitteen jostain maisema-alueesta. Tämä on nyt ministeriössä käsiteltävänä. Sitten hän on ollut perustamassa jotain Sivakan Facebook -ryhmää, jossa kerrotaan kylän menneisyydestä ja nykypäivästäkin.

Kalevalaseuran palkintoon kuuluu pieni rahasumma. Emäntä tykkää kovasti valokuvaamisesta ja hän aikoo tehdä palkintosummalla jonkin kuvakirjan täältä minun kotikylästäni. Sellainenkin on hyvää mainosta meille. Ihmiset tulevat meidän uuteen koirankoppiin kahville ja voivat ostaa vielä kirjan muistoksi käynnistään.

Emännällä meni se päivä ns. penkin alle. Ihmiset onnittelivat ja emäntä kiitteli jokaista erikseen. Taisi jäädä omenat keräämättä ja hiekoitushiekka talveksi hakematta. No, taitaa sitä olla vielä entistä varastossa. Emännät söivät herkkuruokaa. Minulle ja kollillekin tuli ekstra-annokset. Sellainen oli meidän juhlapäivä.

Nyt Musti on kiukkuinen! Emäntä pakkasi yhtenä päivänä koirankuljettimen täyteen kimpsuja ja kampsuja. Minulle ja kollille hän jätti ruokaa ja juomaa. Emäntä sanoi, että tullaan takaisin, kunhan joudutaan. Emännät hyppäsivät koirankuljettimeen ja häipyivät maisemista.

Kyllä se reissu kesti! Minulle oli varattu vessapaikka luontaisia tarpeitani varten. Vihdoin viimein illansuussa emännät ajaa huristelivat takaisin. Koirankuljettimen merkkiääntä töräytettiin ja minä aloin innoissani haukkumaan.

Emäntä tuli sisään ja päästi minut ulos. Olin kiukkuinen kun minut jätettiin pitkäksi aikaa yksin. Nyt en hyppinyt iloisesti emäntää vasten. Laukkasin pihalle ja kartoitin lähiympäristön, piipahdin naapurissakin. Kaikki tuntui olevan kohdallaan.

Emäntä kertoi, että he kävivät syyslomareissulla eivätkä voineet ottaa koiraa mukaan. Emäntä pitää taas kaksi viikkoa kahvilaa auki kun on joku syysloma. Emäntä sanoi, että hänkin haluaa joskus lomailla

No, nyt emäntä sai perunannostoinspiraation! Sadepäivänä hän kävi ostoksilla kaupungissa. Reissu oli ilmeisesti onnistunut. Koirankuljettimessa oli ruokatavaran lisäksi mm. ihmeellinen paketti, joka osoittautui emännän kokoamana vaaterekiksi, jonka emäntä sitten laittoi uuteen koirankoppiin. Hän pitää siellä kirpputoria. Nyt vaatteet tulevat paremmin esille, kun ne ovat oikein rekissä.

Emäntä nosti koko edellisen päivän perunaa ja kantoi sitä kellariin. Hän torui hieman kollia, kun se ei viitsi tappaa myyriä. Emäntä pelkää, että myyrät syövät talvella kaikki hänen vaivalla kasvattamansa perunat. Rruff! Minä en oikein niistä perunoista välitä. Joutaisivat myyrät ne syödäkin!

Tänään iltapäivällä tuli posti. Emäntä haki lehdet. Joukossa oli yksi kirjekin. Iso ja salaperäisen näköinen. Emännän ilme muuttui maireaksi. Jännityksellä hän avasi kuoren. Emäntä luki kirjeen ja hihkaisi ilosta ja hyppäsi melkein ilmaan. Emäntä oli mielissään, että vihdoinkin hänen työnsä on tuottanut tulosta. 

Emäntä laski minut tavanomaista aiemmin vapaaksi. Menin etsimään myyränpesiä pelloilta. Loppupäivän emäntä oli kirjeestä niin täpinöissään, ettei oikein malttanut perunamaallekaan heretä. Hän soitteli parille tutulleen kertoen uutisen. Tämä on vielä salaisuus kolmen viikon ajan. Mitähän sitten tapahtuu?

Aurinkoisten päivien jälkeen tuli sumua, joka kesti pitkään. Emännät kiukuttelivat, kun televisiossakaan ei kuva näkynyt. Harmaa usva teki maisemista satumaisen näköisiä ja emäntä ramppasi taas valokuvaamassa. Hän sanoi, että nyt täytyy kuvata värienergiaa talven varalle.

Kun tulee talvi, on puoli vuotta pelkkää lunta ja jäätä. Luonto on kokonaan harmaanvalkoinen. Meikäkoirulikaan ei haista kuonoonsa lumen alla liikkuvia. Emäntä tykkää enemmän syksystä, keväästä ja kesästä. Talvellakin on kaunista, jos on pikkupakkanen ja kuuraa puissa, sanoo emäntä. Nyt on ollut niin lauhoja talvia, ettei kuuraa ole kuin muutamina päivinä.

Ei niistä pakkasista ole väliksi! Meidän koti on jo vanha ja vähän hatara. Pakkasilla emäntä joutuisi lämmittämään kaksi kertaa päivässä. Kylmillä ilmoilla hän kantaa kaikki lämpöpatterit pirttiin ja kääntää säätönupit kaakkoon.

Tässä oli muutamana päivänä komeita kelejä. Minä ja emäntä päätettiin lähteä ruskaretkelle ottamaan syksyaiheisia valokuvia. Emännällä on vielä perunat nostamatta, mutta hän sanoi, että kyllä ne kerkeää nostaa vielä lokakuussakin. Ennenvanhaan koululaisilla oli kuulemma ihan perunnannostoloma.

Aurinko paistoi ja emäntä reissasi ympäri kylää kuvaamassa. Hän ottaa nimenomaan meidän kylältä niitä valokuvia. Emäntä sanoo, että mainostetaan Sivakkaa positiivisessa hengessä. Ja että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niin emäntä sanoo. Rruff!

Kylällämme oli ennen paljon asukkaita ja vaaroille raivatut pellot tarjosivat komeat näköalat. Ihmiset olivat köyhiä, mutta saivat maisemista edes silmänruokaa. Nyt pellot metsitettiin. Metsitetyille pelloille kasvaa paljon vesakkoa. Kylällä kulkevat moittivat pusikoituneita peltoja. Vesakon seasta eivät kuusentaimet vielä näy. Kun vesakot raivataan pois, puut pääsevät paremmin esiin.

Emännällä on kotisivuilleen ihan ostettu domain eli nettiosoite. Se menee kohta vanhaksi ja hän tekee uusia kotisivuja. Entiset olivatkin emännän ensimmäiset. Hän ei osannut vielä silloin editoida. Ne näkyvät vielä jonkin aikaa osoitteessa www.ylapihantila.com.

Viikonloppuna uudessa koirankopissa oli Osta tilalta! -päivä. Se on joku sellainen, että ihmiset tulevat tutustumaan maatiloihin ja ostamaan heidän tuotteitaan. Meidän maatila taitaa olla tällä hetkellä kylämme ainut. Emäntä sanoo, että maajussit ja -justiinat eivät ole nyt oikein muotia täällä päin.

Me osallistuttiin siten tilaisuuteen ja jaoimme esitteitä maaseudusta ja luonnonhoidosta. Kerrottiin, ettei maatalous ole pelkkää EU-byrokratiaa. Kahvilassa ja Aittagalleriassa sekä kotimuseossa kävi 12 henkeä. Se on ihan hyvä määrä meillä päin. Emäntä sai piirakkansa ja pullansa myytyä.

Seuraavanakin päivänä tuli kahvittelijoita. He tilasivat kahvituksen ennakkoon. Emäntä tuolta huikkaakin, että uusi koirankoppi on kesäkauden ulkopuolella avoinna tilauksesta. Pirauta rohkeasti numeroon 050 599 4630. Tai meilaa ylapihantila@gmail.com.

Tiistaipäivä valkeni kylmänä ja sateisena. Tuulenhenki kävi pohjoisesta. Emäntä huhhutteli, että lämpömittari näytti +4 astetta, eikä sisälläkään tarvinnut meikäkoirulin läähättää. Emäntä lämmitti asunnon. Minä ja kolli pistäydyimme ulkona. Emännän mielestä sisälläkin on viileää. Hän kävi lisää polttopuita.

Sitten me aloimme koko porukalla murmottaa. Se tarkoittaa, että lepäämme ja suunnittelemme uusia seikkailuja. Minä näen unia metsäretkistä. Emäntä suunnittelee uusia myyjäisiä. Ja se kolli uneksii varmaan päästäisjahdista. Nuitahan tuo on tuonut sisälle, vaan ei huoli syödä. Wwuff, wwuff!

Nyt pitää vaihteeksi aurinkoisia kelejä. Onhan tuota sadetta tullutkin. Eräänä iltapäivänä emäntä sanoi, että nyt mennään metsäretkelle, kun on sunnuntai ja vapaapäivä. Minulle laitettiin taas ne pinkinpunaiset talutusvaljaat. Emäntä ei laittanut uusia kenkiään vaan kumisaappaat. Tämä tarkoittaa, että lähdetään kunnon maastoon eikä minnekään maantiehölkälle.

Reissu alkoi uuden koirankopin nurkalta. Siitä menee polku pellon poikki metsään ja takaisin tielle. Rruff! Ei oltukaan jotostettu vähään aikaan tästä kautta. Rekisteröin monia mielenkiintoisia hajuja, mutta nyt tuntui emännällä olevan reissumeininki, ettei voinut jäädä pidemmäksi aikaa tutkimaan. Hänellä oli kamera ja älypuhelin matkassa. Ohjelmassa oli valokuvausta siis.

Maantiellä tuli auto vastaan ja olisin tykännyt mennä sitä lähemmäksi, mutta emäntä piti tiukasti taluttimesta kiinni- Taisivat olla tuttuja kun hiljensivät kohdallamme ja emäntä vilkutti heille. Välillä pysähtelimme valokuvaamaan. Yhdestä kohdasta maantietä näkyy kuulemma naapurimäen talo. Emännän mielestä rakennus on alhaalta tieltä valokuvattuna huljakan näköinen.

Tulimme kapeammalle tielle, josta on puolisen kilometriä kotiimme, mutta sitten käännyimmekin metsätielle. Tämä meni jännittäväksi. Emme ole käyneetkään tällä suunnalla pitkiin aikoihin. Minä kiskoin taluttimesta kohti uusia hajuja. Emäntä läähätti ja kompasteli perässä. Miksi nuo ihmiset kulkevat takajaloillaan? Laukkaisivat hekin neljällä tassulla kuten me koirat!

Kävimme hakkuuaukolla. Puut oli kaadettu ja uudet taimet istutettu, mutta osa niistä oli paleltunut, kun heti istuttamisen jälkeen oli tullut halla. Emäntää harmitti, kun taimet ja istutus oli tullut kalliiksi. Uuden metsän istuttamiseen ei saa avustusta. Naapuri, joka oli antanut metsittää peltonsa, oli saanut tähän avustusta. Puut olivat lähteneet hyvin kasvamaan, koska pellon heinikko oli suojannut hallalta. Tämäkös emäntää harmittaa. Hän ei haluaisi, että pellot metsitetään.

Sitten menimme erikoiseen metsään. Maa oli aivan tasaista ja havupuut kasvoivat riveissä. Aluskasvillisuutta ei juuri näkynyt. Tämäkin oli vanhaa peltoa, joka oli metsitetty. Emäntä kertoi, että paikalla oli joskus asuttu. Oli ollut taloja ja peltoa. Ihmisten muutettua pois, rakennukset oli purettu ja pellot metsitetty.

Emäntä keksi, että hän voisi järjestää kesäkahvilan vieraille vaikka seikkailuretkiä tänne peikkometsään! Tiedä, vaikka täällä näkisi vilauksen menninkäisestä! Emännällä alkoi taas mielikuvitus laukata. Näimme vanhan pihapihlajan. Kivikasan, joka oli ollut uuni. Minttua kasvoi metsässä. Isäntäni oli tuonut sitä täältä meidän takapihalle, jossa sitä nyt myös kasvaa.

Aikansa valokuvattuaan emäntä lähti takaisin kotiimme päin. Nyt oli aivan kunnollinen reissu. Kaksi ja puoli tuntia vaihtelevassa maastossa. Lisää tällaisia, kiitos!