Juu-uh. Oli taas sateinen pävä. Aamusta asti vihmoi vettä. Emäntä oli viekkaan näköinen. Mitähän tuolla nyt on mielessä? Hän vaihtoi vaatteet, ei ollut lenkkeilykamppeet. Otti käsilaukkunsa. Jaa, tuo tietää, että hän on lähdössä asioita toimittamaan. Silloin minä en pääse mukaan. Emäntä ei ollut ehtinyt kunnolla käydä ostoksilla koko kesänä, kun hänellä on se kahvinkeittojuttu. Nyt kun kesäkahvila on kiinni, päätti hän sateisen päivän vietoksi käydä ostamassa minulle ja kollille herkkuja

Emäntä hyppasi koirankuljettimeen. Minä nousin kotirapuille seuraamaan. Moottori starttasi ja emäntä hurautti tiehensä. Missähän hän nyt ajelee.  Muutaman tunnin kuluttua emäntä tuli hyväntuulisena takaisin. Minä tietenkin riehuin ja ilakoin kotiinpaluusta. Koirankuljetin oli taas melkoisen täynnä.

Emäntä alkoi purkaa ostoksiaan. Hän oli ostanut kukkia, joita laittaa syksymmällä amppeleihin. Kukkasipuleitakin oli pussissa. Emäntä pitää kukkasista ja kasvattelee niitä mielellään. Ison laatikollisen ruokaa hän oli myös ostanut. Minäkin sain lahjan: emäntä oli ostanut uutta koiranherkkua ja minä sain syödä suoraan pussista niin paljon kuin jaksoin! Kollillekin oli herkkuja.

Emäntä oli ostanut syyskamppeita itselleen. Uudet tassuttimet (lue kengät), kun hän kipeytti jalkansa keväisellä kuvausreissulla sekä sävy sävyyn sopivan takin. Höh! kummallisia nuo ihmiset, kun verhoavat itsensä kankailla. Mikseivät he kasvata turkkia kuten me koirat? Minä muuten vaihdoin uuden, sileän karvan tässä muutama viikko takaperin.

Emäntä päätti lähteä heti kokeilemaan uusia tassuttimiaan. Mustaa ja pinkkiä. Minulle laitettiin pinkinpunaiset valjaat. Me olimme sitten kumpikin sävy sävyyn. Lenkkiään tehostaakseen emäntä otti vielä kävelysauvat. Minä tykkään niitä pureksia. Olen syönyt kummastakin sauvasta piikit. Emäntä köpsyttää kumarassa, eikä oiken pidä siitä, että söin hänen kävelysauvoistaan kärjet. Miksiköhän?

Emäntä oli tyytyväinen uusiin jalkineisiinsa. Sitten menimme istuttamaan kevätkukkasipuleita. Sadekin oli tauonnut ja kolli tuli mukaan. Emäntä sahasi keväällä pihaltamme isot syreenipensaat. Hän raivasi näin hieman lisää peltomaata. Nyt paikka on mulloksella ja nurmea kasvaa siinä. Ensi keväänä maasta pitäisi nousta jotain balkaninvuokkoja ja lumikelloja.

Wwuff! Emäntä sai puhelun. Sukulaisia on tulossa käymään. Emäntä hääräsi innokkaana ja siivosi uutta koirankoppia. Vieraat ilmeisesti majoittuvat sinne. Tietenkin täytyy siivota myös koko asuntommekin! Emäntä kävi sipistelemässä yläkertaa. Kellaria hän ei kehdannut sen kummemmin putsata. Ovi lukkoon vaan!

Meillä on vanha pakastin, jossa on tiivisteet väljähtäneet. Tästä seuraa, että huurretta kertyy pakastearkun yläreunoihin melkoisia määriä. Emäntä käy jäätä jynssäämässä tuon tuostakin. Kun sukulaisia on tulossa, päätti hän tehdä pakastimeenkin suursiivouksen. Tässä koiruli saa olla vorppeisillaan, ettei emäntä saneeraa meikäläistäkin! Ja sitä kollia...

Kuistista alkoi kuulua kuumailmapuhaltimen ääni. Ja kova rouskutus emännän kaapiessa jäitä pakastimesta. Sitten alkoi avonaisesta ulko-ovesta lennellä jäänpalasia. Siinä sai meikäkoiruli olla varuillaan. Muutama jääkokkare taisi lentää emännän koirankuljettimenkin (lue auton) kylkeen. Kolli tuli aamuseikkailulta ja sekin vähän katseli, että missä mennään.

Ovesta lensi pari pullaakin. En tiedä, minne ne olivat menossa. Nappasin jäisen pullan suuhuni ja popsin sen. Samoin toisenkin. Oli tuosta pakastimen siivouksesta jotain hyötyäkin...

Vanhemmalla emännällä on syntymäpäivät sunnuntaina ja nuorempi emäntä keksi, että pidetään ihan juhlat siellä uudessa koirankopissa. Tehdään täytekakku ja kutsutaan ihmisiä kahville. Kerätään samalla rahaa emäntien maisemanhoitohankkeelle. Emännät ovat jotain liikemiessukua. Aina on jotain hanketta heillä suunnitteilla.

Samana päivänä olisi ollut vanhan emännän ja isäntäni kultahääpäivä. He menivät viisikymmentä vuotta sitten naimisiin. Näin on nuorempi emäntä kertonut. Noilla ihmisillä on tapana, että he menevät ensin naimisiin ja hankkivat sitten lapsia. Koiramaailmassa asia hoituu niin, että kun on sopiva hetki, niin laitetaan jälkikasvu alulle sen kummemmitta sitoumuksitta.

Muistan isäntäni vielä. Hän kuoli muutama vuosi sitten. Isäntä oli mukava. Aina paijasi minua ja antoi minulle leipää ja makkaraa ja kaikkia herkkuja. Nuori emäntä torui isäntääni, että hän lihottaa minut kun antaa minulle ruokaa.  Kerran jouluna isäntä syötti minulle koko ateriansa, kun ei itse saattanut syödä. Silloin oli tällä koirulilla ähky olo!

Emännällä ovat kesäkahvilakiireet hellittäneet ja hiljaisempina aikoina pystymme taas pitkästä aikaa tekemään pieniä retkiä. Emäntä harrastaa valokuvausta ja hän hankki uuden kameran. Nyt hän ei kuitenkaan osaa sitä vielä ihan käyttää. Kuvia pitäisi jotenkin pienentää.

Niinpä emäntä kuvaakin uudella puhelimellaan. Puhelimenkin kuvia täytyy pienentää, mutta emäntä on keksinyt jonkin vippaskonstin siihen hommaan. Minä en niin valokuvaamisesta piittaa. Siitä tulee vaivautunut olo, kun emäntä virnistää minulle ja kollille ja tähtäilee meitä sillä laitteellaan. Rruff!

Eräänä iltapäivänä emäntä sanoi, etteipä ole tullut pitkään aikaan käytyä Murtovaaralla. Se on sellainen vanha paikka, jossa on vanhoja rakennuksia. Viimeksi emäntä oli käynyt siellä, kun hän suunnitteli meille sitä ison koirankopin hankintaa. Nythän se seisoo meidän pihalla ja ihmisiä käy siellä juomassa kahvia.

Niinpä emäntä nappasi puhelimensa, avasi koirankuljettimen (auton) oven ja oli sen näköinen, että minäkin voisin hypätä kyytiin. Ne on nämä meidän kesäreissut usein melko lyhyitä. Emäntä käy lähdevettä kilometrin päästä ja sellaista. Lähdettiin ajamaan. Katsoin kaikki tutut risteyskohdat. Ei pysähdytty. Nyt matkustetaankin kauemmas. Tämä on jännää!

Tie oli irtosaralla ja minä en meinannut vauhdikkaissa kaarteissa pysyä penkilläni. Joku auto tuli vastaan ja meinasin hypätä tuulilasin läpi sitä haukkumaan! Kehnoja nuo ikkunat, kun niiden läpi ei voi hypätä. Wwuff!

Aikamme ajettuamme pysähdyimme. Siinä oli jonkinlainen parkkipaikka. Joku mies istui nuotiolla. Minä tahdoin heti paikalla ulos tutkimaan uutta, jännittävää ympäristöä. Emäntä raotti ovea, mutta ei päästänyt minua ulos. Emäntä huikkasi miehelle jotain koirasta. Mies vastasi ja minä pääsin ulos. Tämähän on jännä paikka!

Emäntä jatkoi matkaansa jalan ja minä kartoitin lähimaastoa. Yhdessä kohdassa oli metsäkone. Meillähän oli viime keväänä tuollaisia töissä metsänharvennuksessa. Siellä oli toinenkin mies, joka sahasi jotain. Ylitimme jonkinlaisen puron siltaa pitkin. Jatkoimme vielä kävelyä.

Sitten tulimme vanhaan pihapiiriin. Siellä oli samannäköisiä rakennuksia kuin meidänkin pihalla. Mutta näitä oli paljon enemmän. Ketään ei näkynyt paikalla, mutta erilaisia hajuja kartoitin maastosta runsaasti. Löysin vanhat kalanperkeet ja herkuttelin niillä. Emäntä kierteli pihalla ja kuvasi vanhoja rakennuksia.

Sitten lähdimme takaisin. Emäntä kysyi, saako hän laittaa kuvia johonkin Instagrammiin. Nuotiolla istuva mies lupasi. Mies oli emännän tuttava. Parkkipaikalle ajoi auto ja sieltä tuli lisää ihmisiä. Meidän oli aika lähteä kotimatkalle. Oli mukava seikkailu!

Muutaman päivän välein emäntä käy jossain koirankuljettimella. Hän ottaa mukaansa muovisia, läpinäkyviä astioita ja kauhan. Missä hän oikein käy ja mitä hän siellä tekee? Kerran minä tunkeuduin mukaan. Ei emäntä minua poiskaan ajanut. Turvavyö kiinni ja sitten startattiin.

Minusta on oikein mukavaa istua kyydissä ja katsella, mitä ikkunoista näkyy. Koirankuljettimessa näköaukot ovat huomattavasti korkeammalla kuin koiraperspektiivistä katsottaessa. Samalla voi säästää käpäliään. Pitkätkin matkat sujuvat joutuin. Heti kun laite pysähtyy, on meikäkoiruli valmiina hyppäämään ulos kartoittamaan maastoa.

Nyt ajettiinkin lyhyt matka. Koirankuljetin pysähtyi. Emäntä aukaisi oven ja minä hyppäsin ulos. Ahaa, tämä on se paikka, jossa kuljemme usein lenkillä. Miksi emäntä tuli tänne autolla? No, minä painelin pitkin metsiä. Josko vaikka löytyisi oravan jäljet tai muuta mielenkiintoista. Syrjäsilmällä vilkuilin emännän puuhia.

Alueella sijaitsee hyvä vesipaikka, lähde. Minä menin sinne kerran uimaan ja emäntä ei ollenkaan pitänyt tästä. Olen oppinut, että muualla saa vapaasti polskia, mutta tämä paikka on kielletty. No, kyllä meikäläinen muitakin uimapaikkoja löytää. Se on vissi se! Wwuff, wwuff!

Emäntä otti lähteestä vettä astioihin. Siksi hän tarvitsi koirankuljetinta. Ei tarvitse kantaa. Emäntä sanoo, että tämä vesi on parempaa kuin meidän kaivovesi. Niin, siinä on vähän metallinen maku. Johtuu maaperän mineraaleista. Meikäkoira juo vaikka mistä rapakosta. Nuo ihmiset ovat liian tarkkoja!

Tieltä alkoi kuulua pörinää ja mörinää. Emäntä oli innoissaan. Hän oli tilannut urakoitsijan niittämään meidän pellot. Meidän kylänosassa ei taida muilla enää peltoja ollakaan. Ne kun istutettiin kuuselle. Emäntä suree tätä kovasti. Hän sanoo, että perinnemaisemat häviää kun metsä kasvaa. Meidän kylän pellot ovat lisäksi tosi vanhoja ja sijaitsevat vaaramaisemissa. Tämä lisää niiden arvokkuutta. Muilla kylillä pellot ja niityt on suojeltu ja ihmiset saavat niistä korvauksen.

Rruff! Joka tapauksessa, meille tuli kaksi isoa, pörisevää härveliä, joita kutsutaan traktoreiksi. Emäntä hyppäsi kumisaappaisiinsa, meni tervehtimään niittomiehiä ja kysyi, saako työskentelystä ottaa kuvia nettiin. Traktorit menivät niittämään ja emäntä loikki älypuhelimensa kanssa pitkin peltoja kuvaamassa työskentelyä. Joskus ajattelen, että ovat nuo kaksijalkaiset aivan kahjoa porukkaa...

Sitten toinen traktoreista meni niittämään tienvarret. Emäntä oli niin vauhdissa, ettei ollut ehtinyt keittää aamukahviakaan. Välillä hän hipsi kiireesti asunnolle ja keitti kahvit. Railakasta työntekoa kuvatessa tuli nälkäkin. Eihän useiden hehtaarien alaa tunnissa niitetä. Emäntä lämmitti pizzan ja juoksi ruoka suussaan ottamaan lisää kuvia. Rruff, wwuff?

Toinen traktoreista kävi niittämässä kylätien. Emäntä maksoi työn ja meni kuvaamaan niitettyä kylänraittia. Ohiajavat ihmiset kehuivat, että nyt on hyvä kulkea. Peltojen metsityksen myötä vesakko oli kasvanut tielle. Yksityishenkilö ei toisen maalta saa mennä raivaamaan. Mutta työkoneella on lupa niittää tienvarren vesakot olipa maa kenen hyvänsä.

Aamulla katsoin, että emäntä oli taas pahaenteisen näköinen. Hänellä oli kiiluva katse ja vaistosin, että jotain oli suunnitteilla. Toivottavasti ei uusia koirankujeita meikäläisen riesaksi. Emäntä pukeutui suojavaatteisiin. Pisti pitkävartiset saappaat jalkaan, huivin päähänsä ja ne hirvittävät nitriilihanskat käsiinsä. Emäntä on joskus kiusoitellut minua niillä. Ne ovat ihan kamalat! Uiik!

Sitten emäntä otti jotain ainetta jostain astiasta, sekoitti sitä veden joukkoon ja kaatoi suihkepulloon. Mitähän tuosta seuraa? Saako koiraparka taas jonkin uuden käsittelyn? Joudunko joksikin koekaniiniksi? Tässä vaiheessa paikalle saapunut kollikin katsoi parhaimmaksi väistyä syrjään.

Tällä kertaa emäntä harppoi minun ja kollin ohitse suojavarusteet kahisten sumutinpullo valmiusasennossa. Tuskin huomasikaan meitä. Minnekä hän nyt menee? Ahaa, vanhojen aittojen taakse. Siellä kasvaa sitä isolehtistä kasvia, jossa on erikoinen haju. Tästä päätellen kyseessä ei ole saaliseläin ja olen jättänyt kasvuston rauhaan.

Kasvien luota alkoi kuulua suhinaa. Emäntä kiersi isolehtisiä kasveja ympäriinsä ja suihkutti pullosta sitä ainetta niihin kasveihin. Kasvit ovat hyvin kookkaita, emännän mittaisia. Ne eivät ole puita. Sen verran meikäkoirulikin tietää. Puut pysyvät pystyssä talvellakin, nuo kasvit kaatuvat lumen painosta.

Emäntä tuli laimentamaan lisää ainetta ja meni takaisin. Kun hän oli käsitellyt kasvien lehdet, hän huuhteli saappaansa ja käsineensä huolella. Taisi pestä kasvonsa ja suojapäähineensäkin. Emäntä puhui jostain jättiputkesta, joka on haitallinen kasvi. Emäntä oli käynyt sitä hävittämässä jollain voimakkaalla aineella. Siksi piti niin huolellisesti varustautua.

Emäntä meni yhtenä päivänä ihan kipsiin! Minäkin vaistosin, että nyt on jotain erikoista tekeillä. Kunnanjohtaja kävi meillä päiväkahvilla! Emäntä oli aikonut kutsua hänet vierailulle kyläämme jo pari vuotta sitten, mutta ujona maalaisihmisenä ei ollut rohjennut. Sitten hän harmitteli, kun joku toinen kylä oli kutsunut kunnanjohtajan vierailemaan.

Kunnanjohtaja on arvovaltainen henkilö ja emäntä selvitti hänelle kylänsä päivänpolttavia asioita. Johtaja lahjoitti paksun, arvokkaan historiakirjan emännän kesäkahvilaan. Juotuaan kahvit, kunnanjohtaja kävi vielä tutustumassa aittagalleriaan ja kotimuseoon. Kunnanjohtajan vielä vieraillessa, tuli paikallislehden päätoimittaja perheineen vierailulle. Heitä emäntä ei niin kovasti ujostellut kuin kunnanjohtajaa.

Loppupäivän emäntä oli aivan täpinöissään. Hän kertoi arvovaltaisesta vieraastaan Facebookissa ja soitteli tutuilleen. Kyllähän tuollainen lisää kylän julkisuutta kun kunnanjohtaja käy tutustumassa paikkaan.

Kotipihallani on vanha vilja-aitta, joka on ollut romuvarastona pitkän tovin. Emäntä keksi, että perustetaan sinne taidegalleria! Kesäkahvilaan tulevat ihmiset tykkäävät kuulemma mielellään katsella kaikkea taidetta ja kulttuuria. Emännän suku on kuulemma taiteellista väkeä.  

Emäntä tyhjensi rojut pois. Sitten meille tuli kahville joitain rouvia ja emäntä oli yltä päältä pölyssä kun hän oli juuri siivoamassa rakennusta. Hän vaan otti vettä sadevesitynnyristä ja huuhteli yltään pahimmat pölyt pois ja ryhtyi kahvinkeittoon.

Sitten meille oli tulossa ne yövieraat, josta viime viikolla kerroin. Emäntä kanteli tavaroita yömyöhään galleriaansa, että saisi näyttelyn valmiiksi. Hän oli valinnut näyttelytavarat jo pari kuukautta sitten, kun oli sateinen päivä, eikä voinut muutakaan tehdä.

Aittagalleriassa on pieni sisäänpääsymaksu. Emäntä sanoi, että laitetaan tulot säästöön ja hoidetaan niillä perinnemaisemia kunhan on saatu kerättyä enemmän varoja. Me emme saa EU:n maisemanhoitokorvauksia kun on niin pieni pinta-ala. Emäntä on yrittänyt ostaa lisää peltomaata, mutta sitä ei ole myynnissä.

Kesäisin kotikulmillani on jokin yleisötapahtuma ja silloin meilläkin riittää vilskettä. Emäntä touhusi ympäri pihamaata: leikkasi nurmikkoa, raivasi vesakoita, korjasi kaatunutta aitaa. Sitten hän siivosi vanhan aittarakennuksen ja vei sinne kaikkia sukkia ja tumppuja ja tauluja ja vaikka mitä. Emäntä sanoi, että se on Aittagalleria. Wwuff! Voikohan sitä syödä?

Sitten meille tuli kaksi vierasta, jotka menivät nukkumaan siihen uuteen koirankoppiin. Yöllä oli aika viileää vaikka onkin kesä. Emäntä siivosi ennen vieraita kaikki huoneet ja tamppasi matot. Emännällä on nyt paljon touhua ja minä ja kolli joudumme pärjäämään kahdestaan. Onhan tuo vielä muistanut murokuppiini täydennystä kaadella kun katselen häntä anovasti silmiin ja vinkaisen anoen.

Lauantaina, tiedän sen siitä, kun silloin meillä sauna lämpiää, tuli pihaamme paljon autoja ja ihmisiä. Meillä oli kuulemma joku kylätapahtuma. Ihmiset menivät uuteen koirankoppiimme kuuntelemaan jotain kyläkirjaesitelmää. Emäntä keitti vieraille isot termospullot kahvia. Leipoi munkkirinkilöitä ja karjalanpiirakoita.

Emäntä kertoi, että ne meidän yövieraat olivat korkeasti koulutettuja ihmisiä. He kertoivat jostain kylätutkimuksesta, jossa minunkin kotikyläni on mukana. Kyläläiset tahtoisivat tehdä jonkin kirjan kotikylästäni, jos löydettäisiin innokkaita kirjoittajia. Sellaisessa on kuulemma kova homma!