Heinänniitossa

Tieltä alkoi kuulua pörinää ja mörinää. Emäntä oli innoissaan. Hän oli tilannut urakoitsijan niittämään meidän pellot. Meidän kylänosassa ei taida muilla enää peltoja ollakaan. Ne kun istutettiin kuuselle. Emäntä suree tätä kovasti. Hän sanoo, että perinnemaisemat häviää kun metsä kasvaa. Meidän kylän pellot ovat lisäksi tosi vanhoja ja sijaitsevat vaaramaisemissa. Tämä lisää niiden arvokkuutta. Muilla kylillä pellot ja niityt on suojeltu ja ihmiset saavat niistä korvauksen.

Rruff! Joka tapauksessa, meille tuli kaksi isoa, pörisevää härveliä, joita kutsutaan traktoreiksi. Emäntä hyppäsi kumisaappaisiinsa, meni tervehtimään niittomiehiä ja kysyi, saako työskentelystä ottaa kuvia nettiin. Traktorit menivät niittämään ja emäntä loikki älypuhelimensa kanssa pitkin peltoja kuvaamassa työskentelyä. Joskus ajattelen, että ovat nuo kaksijalkaiset aivan kahjoa porukkaa...

Sitten toinen traktoreista meni niittämään tienvarret. Emäntä oli niin vauhdissa, ettei ollut ehtinyt keittää aamukahviakaan. Välillä hän hipsi kiireesti asunnolle ja keitti kahvit. Railakasta työntekoa kuvatessa tuli nälkäkin. Eihän useiden hehtaarien alaa tunnissa niitetä. Emäntä lämmitti pizzan ja juoksi ruoka suussaan ottamaan lisää kuvia. Rruff, wwuff?

Toinen traktoreista kävi niittämässä kylätien. Emäntä maksoi työn ja meni kuvaamaan niitettyä kylänraittia. Ohiajavat ihmiset kehuivat, että nyt on hyvä kulkea. Peltojen metsityksen myötä vesakko oli kasvanut tielle. Yksityishenkilö ei toisen maalta saa mennä raivaamaan. Mutta työkoneella on lupa niittää tienvarren vesakot olipa maa kenen hyvänsä.