Vedenhakureissu

14.08.2017 23:41

Muutaman päivän välein emäntä käy jossain koirankuljettimella. Hän ottaa mukaansa muovisia, läpinäkyviä astioita ja kauhan. Missä hän oikein käy ja mitä hän siellä tekee? Kerran minä tunkeuduin mukaan. Ei emäntä minua poiskaan ajanut. Turvavyö kiinni ja sitten startattiin.

Minusta on oikein mukavaa istua kyydissä ja katsella, mitä ikkunoista näkyy. Koirankuljettimessa näköaukot ovat huomattavasti korkeammalla kuin koiraperspektiivistä katsottaessa. Samalla voi säästää käpäliään. Pitkätkin matkat sujuvat joutuin. Heti kun laite pysähtyy, on meikäkoiruli valmiina hyppäämään ulos kartoittamaan maastoa.

Nyt ajettiinkin lyhyt matka. Koirankuljetin pysähtyi. Emäntä aukaisi oven ja minä hyppäsin ulos. Ahaa, tämä on se paikka, jossa kuljemme usein lenkillä. Miksi emäntä tuli tänne autolla? No, minä painelin pitkin metsiä. Josko vaikka löytyisi oravan jäljet tai muuta mielenkiintoista. Syrjäsilmällä vilkuilin emännän puuhia.

Alueella sijaitsee hyvä vesipaikka, lähde. Minä menin sinne kerran uimaan ja emäntä ei ollenkaan pitänyt tästä. Olen oppinut, että muualla saa vapaasti polskia, mutta tämä paikka on kielletty. No, kyllä meikäläinen muitakin uimapaikkoja löytää. Se on vissi se! Wwuff, wwuff!

Emäntä otti lähteestä vettä astioihin. Siksi hän tarvitsi koirankuljetinta. Ei tarvitse kantaa. Emäntä sanoo, että tämä vesi on parempaa kuin meidän kaivovesi. Niin, siinä on vähän metallinen maku. Johtuu maaperän mineraaleista. Meikäkoira juo vaikka mistä rapakosta. Nuo ihmiset ovat liian tarkkoja!