Kesäisin kotikulmillani on jokin yleisötapahtuma ja silloin meilläkin riittää vilskettä. Emäntä touhusi ympäri pihamaata: leikkasi nurmikkoa, raivasi vesakoita, korjasi kaatunutta aitaa. Sitten hän siivosi vanhan aittarakennuksen ja vei sinne kaikkia sukkia ja tumppuja ja tauluja ja vaikka mitä. Emäntä sanoi, että se on Aittagalleria. Wwuff! Voikohan sitä syödä?
Sitten meille tuli kaksi vierasta, jotka menivät nukkumaan siihen uuteen koirankoppiin. Yöllä oli aika viileää vaikka onkin kesä. Emäntä siivosi ennen vieraita kaikki huoneet ja tamppasi matot. Emännällä on nyt paljon touhua ja minä ja kolli joudumme pärjäämään kahdestaan. Onhan tuo vielä muistanut murokuppiini täydennystä kaadella kun katselen häntä anovasti silmiin ja vinkaisen anoen.
Lauantaina, tiedän sen siitä, kun silloin meillä sauna lämpiää, tuli pihaamme paljon autoja ja ihmisiä. Meillä oli kuulemma joku kylätapahtuma. Ihmiset menivät uuteen koirankoppiimme kuuntelemaan jotain kyläkirjaesitelmää. Emäntä keitti vieraille isot termospullot kahvia. Leipoi munkkirinkilöitä ja karjalanpiirakoita.
Emäntä kertoi, että ne meidän yövieraat olivat korkeasti koulutettuja ihmisiä. He kertoivat jostain kylätutkimuksesta, jossa minunkin kotikyläni on mukana. Kyläläiset tahtoisivat tehdä jonkin kirjan kotikylästäni, jos löydettäisiin innokkaita kirjoittajia. Sellaisessa on kuulemma kova homma!
