Jättiputki!

Aamulla katsoin, että emäntä oli taas pahaenteisen näköinen. Hänellä oli kiiluva katse ja vaistosin, että jotain oli suunnitteilla. Toivottavasti ei uusia koirankujeita meikäläisen riesaksi. Emäntä pukeutui suojavaatteisiin. Pisti pitkävartiset saappaat jalkaan, huivin päähänsä ja ne hirvittävät nitriilihanskat käsiinsä. Emäntä on joskus kiusoitellut minua niillä. Ne ovat ihan kamalat! Uiik!

Sitten emäntä otti jotain ainetta jostain astiasta, sekoitti sitä veden joukkoon ja kaatoi suihkepulloon. Mitähän tuosta seuraa? Saako koiraparka taas jonkin uuden käsittelyn? Joudunko joksikin koekaniiniksi? Tässä vaiheessa paikalle saapunut kollikin katsoi parhaimmaksi väistyä syrjään.

Tällä kertaa emäntä harppoi minun ja kollin ohitse suojavarusteet kahisten sumutinpullo valmiusasennossa. Tuskin huomasikaan meitä. Minnekä hän nyt menee? Ahaa, vanhojen aittojen taakse. Siellä kasvaa sitä isolehtistä kasvia, jossa on erikoinen haju. Tästä päätellen kyseessä ei ole saaliseläin ja olen jättänyt kasvuston rauhaan.

Kasvien luota alkoi kuulua suhinaa. Emäntä kiersi isolehtisiä kasveja ympäriinsä ja suihkutti pullosta sitä ainetta niihin kasveihin. Kasvit ovat hyvin kookkaita, emännän mittaisia. Ne eivät ole puita. Sen verran meikäkoirulikin tietää. Puut pysyvät pystyssä talvellakin, nuo kasvit kaatuvat lumen painosta.

Emäntä tuli laimentamaan lisää ainetta ja meni takaisin. Kun hän oli käsitellyt kasvien lehdet, hän huuhteli saappaansa ja käsineensä huolella. Taisi pestä kasvonsa ja suojapäähineensäkin. Emäntä puhui jostain jättiputkesta, joka on haitallinen kasvi. Emäntä oli käynyt sitä hävittämässä jollain voimakkaalla aineella. Siksi piti niin huolellisesti varustautua.