Vanhoja rakennuksia

19.08.2017 10:14

Emännällä ovat kesäkahvilakiireet hellittäneet ja hiljaisempina aikoina pystymme taas pitkästä aikaa tekemään pieniä retkiä. Emäntä harrastaa valokuvausta ja hän hankki uuden kameran. Nyt hän ei kuitenkaan osaa sitä vielä ihan käyttää. Kuvia pitäisi jotenkin pienentää.

Niinpä emäntä kuvaakin uudella puhelimellaan. Puhelimenkin kuvia täytyy pienentää, mutta emäntä on keksinyt jonkin vippaskonstin siihen hommaan. Minä en niin valokuvaamisesta piittaa. Siitä tulee vaivautunut olo, kun emäntä virnistää minulle ja kollille ja tähtäilee meitä sillä laitteellaan. Rruff!

Eräänä iltapäivänä emäntä sanoi, etteipä ole tullut pitkään aikaan käytyä Murtovaaralla. Se on sellainen vanha paikka, jossa on vanhoja rakennuksia. Viimeksi emäntä oli käynyt siellä, kun hän suunnitteli meille sitä ison koirankopin hankintaa. Nythän se seisoo meidän pihalla ja ihmisiä käy siellä juomassa kahvia.

Niinpä emäntä nappasi puhelimensa, avasi koirankuljettimen (auton) oven ja oli sen näköinen, että minäkin voisin hypätä kyytiin. Ne on nämä meidän kesäreissut usein melko lyhyitä. Emäntä käy lähdevettä kilometrin päästä ja sellaista. Lähdettiin ajamaan. Katsoin kaikki tutut risteyskohdat. Ei pysähdytty. Nyt matkustetaankin kauemmas. Tämä on jännää!

Tie oli irtosaralla ja minä en meinannut vauhdikkaissa kaarteissa pysyä penkilläni. Joku auto tuli vastaan ja meinasin hypätä tuulilasin läpi sitä haukkumaan! Kehnoja nuo ikkunat, kun niiden läpi ei voi hypätä. Wwuff!

Aikamme ajettuamme pysähdyimme. Siinä oli jonkinlainen parkkipaikka. Joku mies istui nuotiolla. Minä tahdoin heti paikalla ulos tutkimaan uutta, jännittävää ympäristöä. Emäntä raotti ovea, mutta ei päästänyt minua ulos. Emäntä huikkasi miehelle jotain koirasta. Mies vastasi ja minä pääsin ulos. Tämähän on jännä paikka!

Emäntä jatkoi matkaansa jalan ja minä kartoitin lähimaastoa. Yhdessä kohdassa oli metsäkone. Meillähän oli viime keväänä tuollaisia töissä metsänharvennuksessa. Siellä oli toinenkin mies, joka sahasi jotain. Ylitimme jonkinlaisen puron siltaa pitkin. Jatkoimme vielä kävelyä.

Sitten tulimme vanhaan pihapiiriin. Siellä oli samannäköisiä rakennuksia kuin meidänkin pihalla. Mutta näitä oli paljon enemmän. Ketään ei näkynyt paikalla, mutta erilaisia hajuja kartoitin maastosta runsaasti. Löysin vanhat kalanperkeet ja herkuttelin niillä. Emäntä kierteli pihalla ja kuvasi vanhoja rakennuksia.

Sitten lähdimme takaisin. Emäntä kysyi, saako hän laittaa kuvia johonkin Instagrammiin. Nuotiolla istuva mies lupasi. Mies oli emännän tuttava. Parkkipaikalle ajoi auto ja sieltä tuli lisää ihmisiä. Meidän oli aika lähteä kotimatkalle. Oli mukava seikkailu!