Nyt on pitänyt jonkin aikaa taukoa lumisateista. Minä yritän parhaani mukaan kaivaa myyriä lumihangesta. Se on totista työtä metriisessä hangessa! Sää jäähtyi. Tuuli vielä lisää pakkasen purevuutta. Meikäkoira viihtyy näillä keleillä sisällä. Tuulensuojaisessa paikassa vahdin välillä kylätien liikennettä. Aurinko lämmittää jo mukavasti.

Kävimme emännän kanssa keskitalvella katsomassa naapurin savottaa. Siellä metsäkoneet kaatoivat puita ja ajoivat niitä tienvarteen. Puita on alettu kuljettaa jonnekin tehtaalle. Välillä isoja autoja ajaa meidänkin pihan kautta. Silloin on tämän koirulin parasta pysyä pois tieltä. Sen verran isoja ilmestyksiä ne ovat ja ajavat vauhdikkaasti.

Nyt vietetään jotain talvilomaviikkoja. Emäntä harmittelee hataraa koirankoppia. Hän pitäisi kahviota lomalaisille, mutta kylmällä ilmalla rakennusta ei kannata lämmittää. Pääsiäisenä kuulemma on tulossa jotkut myyjäiset ja samalla on metsästysseuran pilkkitapahtuma.

Viime viikkoisen apurahahaku-urakan jälkeen emäntä ei koskenut tietokoneeseen viikkoon. Hyvä juttu! Minä ulkoilutan emäntää kylänraittia pitkin. Ulkoilukaveri moittii pilvisiä kelejä. Silloin kun hän istui "kuono"  kiinni tietokoneessa, oli oikein mukavia aurinkoisia ilmoja.

Emäntä pitää kesäisin kahvilaa uudessa koirankopissa. Hän sanoo, että hänelle tulee stressi, jos hän tekee silloin muutakin. Emäntä on tehnyt hankintoja ja valmisteluja ensi kesää varten. Hän osti sellaisen raksuttavan vempeleen. Se lyö puolen tunnin välein sellaisella metallisella äänellä. Minä säpsähdin, että mikäs se tuo on. Se on kuulemma seinäkello.

Emäntä tykkää kaikesta perinteisestä. Hänelle ei kelvannut halvempi, paristokäyttöinen kello. Piti hankkia oikein vieterivetoinen. Minä en mitään metalliäänisiä lonksuttajia tarvitse. Minulla on tarkka sisäinen kello ja se riittää minulle vallan mainiosti!

Eilen emännälle tuli postissa joku saapumisilmoitus. Hän oli lähetellyt sähköpostia jonnekin pohjanmaalaiselle liikennemerkkifirmalle. Tilaus oli toimitettu kirkonkylän postitoimistoon ja emäntä oli niin täpinöissään, että hänen piti lähteä paikalla lähetystä noutamaan.

Melko nopeasti emäntä tulikin takaisin. Hän oli käynyt samalla ruokaostoksilla ja pankkiasioilla noutaessaan postilähetyksen. Emännällä oli tiukasti pahviin pakattu levy mukanaan. Hän leikkasi pakkauksen auki ja sieltä paljastui jokin ihmeellisen näköinen metallilevy.

Emäntä oli tästä levystä kovin otettu. Meikäkoira haistelemaan. Ei haise miltään tunnetulta syötävältä ja kylmältäkin tuo vaikuttaa. Emäntä laittoi levyn paraatipaikalle pirttiin. Hän sanoi, että levy pitää käydä kiinnittämässä tien varteen, että ihmiset osaavat tulla meille. Se kolli suhtautui levyyn tyynesti ja meni nukkumaan levyn viereen. Outoa!

Minä haukahdin emännälle siihen malliin, että fanini odottavat jo uutta päivitystä blogiini. No, emäntä sanoi, että älä hauku koko yötä. Lyhyt juttu riittää. Kerrotaan sitten enemmän, kun on aikaa.

Emännällä on joku kyläkirjaprojekti meneillään. Hänen tuttavansa kirjoittavat omilla tahoillaan ja emäntä lähettää omat kirjoituksensa heille. Kirjan julkaisu on aika kallista puuhaa. Tämä minun kotikyläni Sivakka on vanha, historiallinen paikka. On se kirjansa ansainnut. Kaiken lisäksi minä vielä satun asumaan täällä.

Meillä on joka paikka täynnä paperinivaskoja, nauhureita, tulostimia, ties mitä härveleitä, joita kirjoitustyössä tarvitaan. Emännän sähköposti käy kuumana, kun emäntä kyselee kirjaan tietoja milloin Yleisradiolta, milloin lehdistöltä, milloin mistäkin.

Viime päivät emäntä on ollut tavallistakin tiiviimmin tietokoneensa ääressä. Hän anoo kyläkirjalle apurahaa Pohjois-Karjalan maakuntarahastosta. Tätä varten täytyy olla tarkat selostukset. Emäntä sanoo, ettei hän varmaankaan saa sitä apurahaa, kun ei ole maisterin papereita. Hän on anonut rahoitusta kaksi kertaa aiemmin eri hankkeisiin eri rahastoilta. Nyt hän arvelee, että kolmas kerta toden sanoo.

Minusta pitää kirjoittaa ainakin yksi sivu siihen kirjaan Se on vissi se!

Emäntä on alkuvuodesta kulkenut joissain kokouksissa. Nyt kun kelit ovat sen sallineet. Lunta meillä on kohta metri. Eli meikäläinen tasapaksu, hieman pyöreähköön kuntoon päätynyt koiruli ei kehtaa koko aikaa tarpoa kinoksissa. Jatkuvista lumisateista johtuen emäntäkään ei ole paljoa ajellut koirankuljettimella (lue: autolla).

Kesäisin emäntä ei ehdi paljoa reissaamaan, kun hän pitää sitä kahvilaa uudessa koirankopissamme. Me olemme jossain www.kylaan.fi -matkailuverkostossa ja Visit Kareliassa ja ties missä. Pohjois-Karjalan Kylät ry. pyysi emäntää kotikyläni viestintävastaavaksi, kun hänellä on se sähköposti. Sitten hän toimittaa meidän kylän kotisivua sivakka.net:iä. Eilen illalla oli kylämatkailutilaisuus jollain kylällä ja emäntä lähti sinne.

Ennen reissuaan hän käytti minut ulkona pissillä. Pakkanen on noussut lähelle kahtakymmentä astetta. Minä olen sisäkoira kun minulla on lyhyt karva ja emäntä paapoo minua. En viihdy ulkona kauan pakkasessa. Ja siellä on niin paljon luntakin, että myyrien metsästys ei ota onnistuakseen. Se kolli ei pistä kuonoaankaan ulos näillä lukemilla.

Muutaman tunnin kuluttua emäntä tuli takaisin tarmoa puhkuen. Hänellä oli joku kylämatkailukartta mukanaan ja kertoi, että Sivakka oli ollut hyvin esillä tilaisuudessa, vaikka kylältämme ei ollut ollut muita osallistujia kuin emäntä. Arvaapa, mitä minä tein, kun emäntä oli siellä kokouksessa? Minä koekäytin emännän tilaamat uudet pirtinmatot. Hyvä niillä on koirulin loikoilla!

Emäntä on pakertanut viime ajat jonkin kirjaprojektin kimpussa. Hän sanoo, että kesällä ei ehdi, kun on se uusi koirankoppi, josta täytyy yrittää saada rahoja takaisin. Emäntä sanoo, että tuommoisen olisi saanut puolta helvemmalla tehtyä, mutta työmiehet sattuivat olemaan ovelia ja ilmoittivat liikaa työtunteja.

Välillä täytyy tehdä muutakin kuin vain istua ja kirjoittaa. Sitten minä ja emäntä päätimme lähteä vähän katsastamaan kylänraittia. Liikunta tekee hyvää!  Emännällä oli se älypuhelinjuttu, mikä lie, mukana. Minulle puettiin taas ne ihmeen valjaat päälle. Tuli aivan virallinen olo. Emäntä sanoi, ettei tarvitse olla niin vakavasti, koska valjaat ovat pinkinpunaiset.

Kävimme koulunkylällä. Puut olivat tienvarressa hassusti kallellaan. Osa oli kaatunut tielle ja sitten raivattu pois. Kummallista! Emäntä selitti, että ennätysmäinen tykkylumi on tehnyt tuhojaan. Emäntä tykkää kasvattaa metsää, mutta ei pelloilla! Emännästä oli tosi harmi, kun niin paljon hyviä puita oli kaatunut. Tällaista ei ole tapahtunut naismuistiin.

Purorotkossa tein mielenkiintoisen löydön ja söin sen suihini. Emäntä yökkäsi löydölleni ja sanoi: -Sitten kun ollaan kotona, nuolet minua ja olet syönyt jätteitä. Hyh, hyh sinua! Minun mielestäni se oli monin tavoin oikein antoisa reissu!

Emäntä harrastaa muitten harrastusten lisäksi lintujen talviruokintaa. (Koskahan hän tekisi oikeata työtä? Esimerkiksi jahtaisi myyriä tai jäniksiä, että saisimme pötyä kuppiin? Kysynpähän vaan!) Lintulaudoilla käy monenlaista siivekästä: hömötiaisia, sinitiaisia, talitiaisia, punatulkkuja, urpiaisia. Kävipä kerran harmaatikkakin. Se on kuulemma rari eli harvinaisuus.

Närhiparvi vierailee säännöllisesti. Ne ovat sellaisia suuria lintuja, jotka ajavat pikkulinnut tiehensä ja tyhjentävät emännän lintulaudat. Emäntä ei oikiein pidä niistä. Linnunsiemenet ovat kalliita ja närhet syövät paljon. Lisäksi ne syksyllä kaivavat emännän perunat pellosta. Sitten ne lentävät omenapuihin ja varastavat emännän kasvattamat omenat.

Minä en ole lintukoira. Rruff! Antaa noiden siipiveikkojen lennellä vaan. Eihän niillä edes maha täyty. Ja melko piikikästä syötävää kun niillä on ne sulat. Nappasin kerran sellaisen siivekkään ja jouduin sylkemään sulkia ja höyheniä tovin. Eipä tuo ollut kovin kummoisen makuinenkaan.

Tänä aamuna emäntä hermostui. Lintulaudalla oli vieraillut orava! Oravat ovat mielenkiintoisia otuksia. Ne juoksevat vikkelään, hyppivät ja loikkivat, melkein lentävät. Minä tykkään niitä jahdata - ja se kolli. Emäntä ei pidä lainkaan oravista, vaikka ne ovat pörröisiä ja mielenkiintoisia.

Kesäisin meillä on paljon pääskysiä. Ne ovat maaseudun lintuja, jotka tarvitsevat peltoympäristöä pesiäkseen. Pääskysten eräs pahimpia vihollisia ovat oravat. Ne kun kiipeävät ja pomppivat rakennusten seiniä pitkin ja hävittävät pääskysten munat ja poikaset. Jos tällaista pääsee käymään, pääskyset muuttavat pois, eivätkä tule enää pesimään. Pääskyset ovat kovasti harvinaistumassa.

Senkään takia emäntä ei pidä peltojen metsityksestä. Kun pellot muutetaan kuusimetsäksi, oravat lisääntyvät ja hävittävät pääskysten pesät. Oravat tulevat pitkänkin matkan takaa. Pääskyt eivät myöskään viihdy metsässä, vaan tarvitsevat avointa ympäristöä, missä lennellä. Pääskyt ovat hyödyllisiä, kun ne hävittävät hyttysiä ja kaikenmaailman tuhohyönteisiä.

Maaseutuympäristö muuttuu emännän mielestä synkännäköiseksi kun joka paikka kasvaa monikymmenmetristä kuusimetsää. Ennen pellot olivat avoimia. Niissä kasvatettiin heinää karjalle. Ne ovat tosi vanhoja peltoja, monta sataa vuotta! Muissa kylissä sellaisia peltoja ei saa metsittää ja niiden hoidosta maksetaan korvaus. Ne ovat kuulemma arvokkaita perinnemaisemia.

Me pidettiin vähän joululomaa. Siksi en ole haukahdellut päivityksiä. Joulun jälkeen emännällä oli taas jokin kumma harrastus. No, niitähän hänellä riittää! Meiltä katkesi valot pitkäksi aikaa. Keskitalvella meillä poltetaan valoja melkein läpi päivän. Joka tapauksessa emäntä varmaan katkaisi valot. Sitten hän oli kiukkuinen kun valot eivät olleet päällä. Outoa!

Meillä poltettiin kynttilöitä ja oltiin hämärässä. Sitten emäntä keksi hakea uudesta koirankopista jonkin kojeen, johon laitettiin pahanhajuista mönjää. Se koje valaisi kynttilöitä voimakkaammin. Vehjettä kutsutaan öljylampuksi. Ennenvanhaan ne kuulemma ovat olleet yleisiä valonlähteitä. Emännänkin piti ensin opetella, miten koje toimii.

Toinen outo tempaus oli, kun emäntä ei ottanut hanasta vettä. Emäntä sanoi, että vesipumppu ei toimi kun ei ole sähköä. Sitten emäntä otti sellaisen ison muoviastian, hyppäsi potkukelkan jalaksille ja lähti potkuttelemaan. Minäkin pääsin seikkailulle. Haimme vettä tienvarren lähteestä, jossa emäntä on ankarasti kieltänyt minua uimasta.

Muutaman päivän kuluttua sähköt palasivat. Valot ja vesijohto toimivat. Sitten ilmeni vielä uusi vika: puhelin ja netti eivät toimineet. Sitten emäntä vasta kiukustuikin. Hän sanoi, että hänen bisnekset menevät entistä enemmän mönkään, ellei hän voi päivittää nettisivujaan.

Minä viittaan käpälällä tuollaiseen! Koiramaailmassa viestiminen tapahtuu paljon varmemmilla menetelmillä: ääntelemällä ja hajuviestein. Niihin ei jotkut sähkökatkot vaikuta!

Rruffhh! Olipa se vuosi! Minä täytin kymmenen vuotta. Seikkailimme eri paikoissa. Emäntä sai kulttuuripalkinnon. Kesä oli viileä ja sateinen, eli Mustillekaan ei tullut kuuma paksussa turkissaan. Ihmisiä kävi katsomassa uutta koirankoppiamme, minäkin sain rapsutuksia ja tutustuin uusiin ihmisiin.

Emäntää on työllistänyt loppuvuodesta lähiruokaprojekti. Muutamia vuosia aiemmin hän kulki torilla myymässä pullia ja piirakoita. Nyt kun vanha emäntä on huonossa kunnossa, emäntä ei pääse torille. Niinpä ihmiset tulevat meille ostoksille. Nyt on kaupan tekoa varten perustettu omat verkkosivut www.laheltalahelle.fi. Siellä on muitakin hyödyllisiä linkkejä.

Se kolli on aika sirtsu ruokansa suhteen. Minun mielestäni ruoat voisi antaa suoraan minulle eikä antaa kollin ensin maistella lientä. Minä olen aktiivinen, hyvänkokoinen koiruli, joka tarvitsee energiaa. Myyränmetsästyskään ei ole kovin tuottoisaa, koska saalista on vähän ja lunta paljon.

Tykkylumen takia on ollut useita sähkökatkoja. Kävin tervehtimässä linjoja korjaavia työntekijöitä, kun emäntä otti valokuvia Instagramiin @sivakkaphotosiin. Emäntä tuumasi, että meillä pitäisi olla huomioliivit, että ihmiset tietäisivät, millä asioilla liikumme. Emännän harrastuksestaan saaman palkinnon kai kaikki täkäläiset tietävät, jotka lukevat lehtiä.

Nyt on jouluaatto. Meillä on kuusi pirtissä ja takahuoneessa salaperäisiä paketteja. Minä käyn tarkistamassa kuusen juuren, josko sinne olisi ilmestynyt lupaavan hajuisia pakkauksia. Se kolli käy myöskin tarkistamassa samalla kun hiplaa koristeita irti puun oksilta.

Yölläkin oli sähkökatko. Minä liikun vaivattomasti pimeässäkin, kun on tutut paikat ja tarkka vainu. Vanhaemäntä oli pimeässä lähtenyt liikkeelle ja kaatunut. Hän huutaa yöllä kovaa, mutta muu lauma on tottunut siihen. Vanhuus tuo kaikenlaista. Minä saan emännältä makupaloja. Joskus otan niitä itsekin kun en malta odottaa vuoroani. Silloin emännät toruvat minua.

Nuorempi emäntä sammuttaa yöksi kaikki valot ja vie vanhemman emännän rollaatin kauemmaksi, ettei tämä lähtisi yöllä liikkeelle ja kaatuisi. Joskus vanha emäntä kuitenkin nousee ja lähtee seikkailemaan. Viimekin yönä nuoren emännän piti etsiä kynttilät ja otsalamput. Hän sai nostettua kaatuneen ylös.

Pari tuntia oli rauhallisempaa. Aamukahvilla minullekin tarjottiin kinkkua. Ja se kolli tykkäsi syödä kinkkua, vaikka se ei oikein pidä kissunkastikkeista. Nyt emännät katsovat televisiota. Vanha emäntä kulkee edestakaisin ja huutaa kovaa.

Hyvää joulua ja uusia, mielenkiintoisia seikkailuja odottaen uuteen vuoteen!

Toivoo: Musti

Olenhan kertonut emännän kuvausharrastuksesta, joka vie meidät välillä seikkailuihinkin. Emännällä on sellainen vehje, jota kutsutaan älypuhelimeksi. Se ei ole kovin suuri, se ei haise oikeastaan miltään, sitä ei voi syödä ja emäntä varjelee sitä kosteudelta, putoamiselta ym.

Siitä kuuluu joskus ääniä. Ja emäntä tuijottaa sitä usein. Isompaa tietokonetta emäntä ei usein avaakaan. Sanoo, että se on hidas. Välillä emäntä osoittelee minua ja kollia sillä älypuhelinvehkeellä. Se on mielestäni kiusallista. Välillä vehje taisi mennä epäkuntoonkin, kun emäntä täytti sen muistitilan valokuvillaan. 

Minä ja se kolli esiinnymme kuulemma Instagramissa. Minusta se on noloa, kun kuvataan eri suunnilta. Minä olen tällainen keskiverto maalaiskoira, joka tykkään enemmän syömisestä, nukkumisesta ja ulkoilusta kuin olla joku mannekiini Instagramissa! Kuvia minusta, siitä kollista ja kotikylästäni löydät Instasta käyttäjänimellä @sivakkaphotos.

Alkutalvi on kotitilallani juhla-aikaa. On myyjäisiä, isänpäivää, itsenäisyyspäivää ja vaikka mitä. Nyt oli itsenäisyyspäivän vietto tavallistakin juhlavampaa. Suomi täytti sata vuotta. Se on iso määrä vuosia näin koiran näkövinkkelistä katsottuna.

Sattui olemaan vaihteeksi tuuleton ja sateeton talvipäivä. Emäntä veti lipun salkoon, mutta siitä ei tullut oikein hienoja kuvia, kun se retkotti tankoa vasten. Joillakin kylillä oli laitettu tien varteen juhlavalaistus. Emäntä sytytti ulkotulia kylätien varteen.

Illalla emännnät katsoivat televisiosta presidentinlinnan juhlia. Minulle ja kollille annettiin herkkuja. Sellainen oli meidän itsenäisyyspäivä.