Kerroinhan siitä salaperäisestä kirjeestä, jonka emäntä sai tässä muutama viikko takaperin? Siinä oli salaisuus, jota ei saanut kertoa moneen viikkoon. Ja emäntä ei meinannut pysyä liitoksissaan. Nyt se sitten perjantaina juhlallisesti julkistettiin. Emännälle on myönnetty Kalevalaseuran Kekrinpäivän palkinto. Samanlaisen oli kuulemma saanut isäntänikin aikoinaan.
Emäntä sai palkinnon kun hän on kulkenut ympäri kylää minun kanssani kuvaamassa perinnemaisemia ja julkaissut niitä Facebookissa ja Instagramissa @sivakkaphotos. Hän on tehnyt kunnalle aloitteen jostain maisema-alueesta. Tämä on nyt ministeriössä käsiteltävänä. Sitten hän on ollut perustamassa jotain Sivakan Facebook -ryhmää, jossa kerrotaan kylän menneisyydestä ja nykypäivästäkin.
Kalevalaseuran palkintoon kuuluu pieni rahasumma. Emäntä tykkää kovasti valokuvaamisesta ja hän aikoo tehdä palkintosummalla jonkin kuvakirjan täältä minun kotikylästäni. Sellainenkin on hyvää mainosta meille. Ihmiset tulevat meidän uuteen koirankoppiin kahville ja voivat ostaa vielä kirjan muistoksi käynnistään.
Emännällä meni se päivä ns. penkin alle. Ihmiset onnittelivat ja emäntä kiitteli jokaista erikseen. Taisi jäädä omenat keräämättä ja hiekoitushiekka talveksi hakematta. No, taitaa sitä olla vielä entistä varastossa. Emännät söivät herkkuruokaa. Minulle ja kollillekin tuli ekstra-annokset. Sellainen oli meidän juhlapäivä.
