Emäntä oli tohkeissaan tilaamastaan peltilevystä, jossa on meidän maatilan nimi. Se piti välttämättä käydä laittamassa paikoilleen ennenkuin lumi alkaa sulaa niin, ettei kylttiä voi ruuvatakaan paikoilleen muuten kuin hankkimalla tikkaat. Kovan lumihangen päältä kiinnitys kävisi helpommin.
Niinpä emäntä kääri peltilevyn huolellisesti pahviin kolhiintumisen estämiseksi. Sitten hän nosti sen varovasti koirankuljettimen takapenkille. Lisäksi hän otti mukaan kaikennäköisiä ruuvimeisseleitä, mutterinkiristimiä ja koira ties mitä härpäkkeitä. Emäntä katsoi minuun sen näköisenä, että nyt oli viisainta jättäytyä kotitanhuville. Sama koski kollia. Kauhea hyöläkkä yhdestä osoiteviitasta! Rruf, wwuff!
Tunnin kuluttua emäntä tuli tyytyväisenoloisena takaisin. Osoiteviitan kiinnitys oli ilmeisesti sujunut kohtalaisesti.
