Meillä kävi joku toimittaja tekemässä juttua paikallislehteen. Hän rapsutteli minut ja kollin. Oikein mukava tyyppi! Lehtijutun aiheena oli, mistä minun kotikyläni Sivakka on saanut nimensä. Siihen liittyy kaksikin tarinaa. Vanhemman, 1600-luvulta periytyvän selityksen mukaan jonkun veroherran renki oli katkaissut suksensa eli sivakan jyrkässä Myllypuron rinteessä ja kironnut kylän Sivakaksi.
1800-luvulta peräisin olevassa tarinassa joku karjalainen kulkukauppias olisi kolaroinut rinteessä ja nimennyt kylän suksen mukaan. Ikivanha kulkureitti tuo kylätiemme joka tapauksessa on. Kyllä siinä meikäkoiruliakin läähätyttää, kun nousemme purorinnettä vastamäkeen.
Toimittaja kyseli myös kylän kummituksista. Ennenvanhaan täällä on kuulemma tapahtunut kummia. Ihmiset ovat kuitenkiin eläneet sopusoinnussa tällaisten ilmiöiden kanssa. Vanhassa paikassa on paljon historiaa ja tarinoita. Emäntä ei ole nähnyt kummituksia ja naurahti toimittajalle, että me eletään symbioosissa kummitusten kanssa!
