Talvella emäntä hankki jotkut ihmeellisennäköiset räpylät. Hän kehui, että niillä pystyy kävelemään lumihangen päällä. Aurinko alkoi lämmittää siihen malliin, että oli korkea aika kokeilla uusia näitä uusia välineitä, ennenkuin lumi sulaa pois. Emäntä meni ulos ja minä vanavedessä seuraamaan, miten operaatio mahtaa onnistua.
Emäntä ähki ja puhki kiinnittäessään hihnoja ja solkia jalkoihinsa. Minä kutsuisin näitä välineitä lumikpsyttimiksi. Sitten emäntä lähti liikkeelle. Tuekseen hän otti vielä leveäsompaiset suksisauvat. Minä yritin hypätä hangen päälle, mutta lumikinos ulottui takajaloillanikin seistessä kaulaani asti.
Emäntä etsi matalamman kohdan ja kiipesi lumihangen päälle. Huohottaen ja hoippuen hän lähti varovasti liikkeelle. Lumikäpsyttimet jalassakin häntä upotti polviin asti. Meno näytti aika raskaalta. Emäntä teki muutaman sadan metrin lenkin meidän ja naapurin peltoaukealla. Emäntä kauhisteli, kuinka puut kasvavat pellolla nopsaan.
Emäntä laskeutui auratulle tielle naapurimäen takana. Jäljet olivat sen näköiset, kuin joku iso karhu olisi herännyt talviuniltaan ja lähtenyt tallustelemaan lumihankea pitkin. Emäntä sanoi, että voi mennä jonkin aikaa ennenkuin innostuu uudelleen lumikäpsyttimistä. Sukset ovat kuulemma paremmat.
