Epistä, sanon minä! Epistä! Vanhempi emäntä koikkelehtii vielä hieman epävarmasti ja nuorempi seuraa hänen vanavedessään auttaen tarvittaessa. Lenkkeilyt ovat jääneet viime aikoina vähiin kun emäntä vahtii toipilasta. Lumet sulivat pois, joten etsin myyränkoloja pelloilta.
Erityisesti asiassa sieppaa minun herkkää koirantuntoani se, kun vanhan emännän ruokaillessa kamarin puolella minut suljetaan pirttiin! Miksi? Jos emäntä ei hotkaise ruokaansa 30 sekunnissa, silloin hänen ei ole nälkä ja ruoka kuuluu minulle! Näin se vaan koiran näkökulmasta ajatellen on!
