Minä aloin jo karvojani tiputtelemaan, kun emäntä vaan makaa sängyssä! Pari viikkoa sitten hänellä oli jotain kesäflunssan tapaista. Emäntä yskiä röykytti ja juoksenteli paikasta toiseen kuin päätön kana. Meillä kävi heinänniittäjä ja hänkin nauratteli emännän vauhdille.
Sitten emäntä tuli huonoon kuntoon ja taksiauto vei hänet pois moneksi päiväksi. Naapurit hoitivat ja ruokkivat minua ja kollia emännän poissaollessa. Se vanhempikin emäntä häipyi jonnekin.
Pari viikkoa sitten nuori emäntä tuotiin taksilla kotiin. Näytti aika huonokuntoiselta hoippuessaan portaat ylös ja rojahtaessaan suoraan sänkyyn makaamaan. Ei jaksanut edes kunnolla meikäläistä tervehtiä, vaikka olin odottanut päiväkausia! Kollikin oli ikävöinyt ja vahti nyt tarkasti emäntää, ettei hän taas häipyisi.
Oli kuuma päivä, kun emäntä tuli takaisin. Hän makasi sängyssä ja yski koko päivän. Minua hän ei ollut huomaavinaankaan. Postin hän kävi joskus illalla hakemassa laatikosta. Otti pakastimesta ruokaa ja lämmitti sitä itselleen. Minä tulin totuttuna kellonlyömällä vinkumaan ruokakuppini ääreen ja katsoin anovasti emäntään, joka makasi sängyllä.
Sen verran hän älysi, jotta kaatoi kuppiini muroja. On tämä koiranelämä joskus kamalaa! Entä jos ruoanantaja on niin huonossa kunnossa, ettei hokaa antaa minulle ruokaa? Mitenkäs sitten kuono pannaan?
