Eilen tapahtui jotain dramaattista. Aamu lähti liikkeelle tavalliseen tapaan. Yöpakkasten vuoksi katti ei tarkene ulkoilla. Se meni eteiseen. Yhtäkkiä kuului kova kolaus (siltä se ainakin minun herkkiin koirankorviini kuulosti) ja katti päästi tosi oudon rääkäisyn. Vaikka kolli äänteleekin monin eri tavoin, en ole koskaan aiemmin kuullut sen rääkäisevän näin omituisella äänellä.
Sitten kuului vuoroin kolahtelua ja samanlaista ääntelyä sekä vihaista sähinää ja murinaa. Emäntä havahtui ja minä olin ensimmäisenä tilannetta kartoittamassa. Avasimme eteisen oven. Kolli oli noussut yläkerran portaat ja sähisi ylätasanteella. Minä juoksin portaat ylös tutkimaan tapahtunutta.
Kolli oli tosi kiukkuinen. Se ei koskaan aiemmin ole sähissyt ja murissut minulle niin kiivaasti kuin nyt. Mikä kattia oikein riivasi? Nopeasti havaitsin kollin käpälään tarrautuneen kojeen. Juuri sellaisen, mihin minua on ankarasti kielletty koskemasta. Kollin käpälä oli kipeä. Se oli hädissään ja kiukkuisena.
Emäntä käski minut alas. Tulenaran tilanteen merkille pannen päätin poistua hetkeksi takavasemmalle. Emäntä kömpi yläkerran porrastasanteelle ja vapautti kiukkuisen kollin käpälälaudastaan. Katti oli vielä hetken aikaa hermostunut, mutta rauhoittui sitten.
