Hurja ajomatka

Emäntä päätti käydä kuvausretkellä kesäisellä uimapaikallani. Talvisaikaan joki on jäässä, mutta ympäristöstä tarttuu usein mielenkiintoisia hajujälkiä kuonooni. Päätimme ajaa kuvauspaikalle koirankuljettimella (lue: autolla). Alkumatka sujui letkeästi. Puolivälissä taivalta auratun tien osuus päättyi, mutta hurjapäinen kuskini päätti kokeilla ajaa puoliumpinaista raidetta pitkin.

Meno muuttui huteranoloiseksi. Koirankuljetin tapasi kiemurrella edetessämme. Tunsin emännän adrenaliinitason kohonneen. Tällaisissa asioissa meillä koirakansalla on erinomaiset hoksottimet. Pääsimme kuitenkin perille. Eikun ulos koirankuljettimesta tutkimaan maastoa!

Juoksin pitkin polunpohjia, en rekisteröinyt tuoreita jälkiä. Emäntä otti valokuvia ja oli tyytyväinen. Minä en piittaa paljon kuvaamisesta. Eiväthän ne tuoksu miltään. Eikä niitä voi syödä. Ei edes leikkiä niiden kanssa. Joskus joudun poseeraamaan kuvissa. Toisinaan taas emäntä yrittää ajaa minua etäämmälle kohteita sotkemasta. Noista ihmisistä ei tiedä, mitä he kulloinkin oikeastaan haluavat.

Oli aika lähteä kotimatkalle. Emäntä sai koirankuljettimen käännettyä paluusuuntaan. Hytkyttelimme eteenpäin kunnes pitkässä ylämäessä ajokki uuhkiutui lumeen kiinni. Emäntä yritti peruuttamalla saada vehjettä takaisin ajoraiteelle. Vaistosin, että nyt meikäläisen karvakuonon ei ole enää turvallista olla kyydissä. Tahdoin ulos.

Emäntä hälytti apua. Meillä koirakansalla on tapana viestiä toisillemme haukkumalla, ulvomalla, murisemalla jne. Ihmisille on tällaisia asioita varten kehitetty oma sähkökäyttöinen kommunikointivehje, jota he kutsuvat kännykäksi. Emäntä käveli ulkona edestakaisin apua odottaessaan. Minä jouduin olemaan sisällä koirankuljettimessa.

Kylän taksikuski tuli ja hyppäsi sisälle. Varmoin ottein hän peruutti ajovehkeen takaisin raiteille. Emäntä kömpi takapenkille, koska etuosan minä olin varannut itselleni ja kuljettajalle.  Ammattikuljettaja ohjasi ajopelimme takaisin auratulle tieosuudelle. Emäntä kiljahteli välillä takapenkiltä. Häntä kun pelotti huono ajokeli.

Emäntä kiitteli apukuskiamme. Vähin äänin jatkoimme kotipihaan, aivankuin mitään ei reissulla olisi sattunutkaan. "-Tästä ei sitten haukuta eteenpäin!", komensi emäntä.