Wwuff, rruffh! Rakas päiväkirjani! Kerroinko viimeksi, kuinka emännän kanssa talsimme pitkin kyliä valokuvaamassa? Nyt meille tuli mukavantuntuisia ihmisiä käymään. Toinen heistä oli valokuvaaja. He kysyivät emännältä lupaa, saavatko kuvata. Emäntähän suostui tietenkin kun harrastelee samaa lajia itsekin.
Minä satuin olemaan irti ja pinkaisin vieraiden matkaan. Luulin, että he käyvät jossain lähistöllä. Mäen päällä tai lähellä olevassa puistikossa haistelemassa jälkiä. Minua kehuttiin ja kuvattiin ja rapsuteltiin. Matka vain jatkui ja jatkui. Välillä pysähdyttiin kuvaamaan maisemia.
Kuljimme melko pitkän matkan. Minulle alkoi tulla jo koti-ikävä. Nythän ei emäntä ollut matkassa. Laumassa oli pysyttävä kun kerran reissuun oli lähdetty. Sitten palattiin takaisin ja emäntä esitteli vierailleen uutta koirankoppia. Vieraat pitivät kovasti näkemästään ja kokemastaan. Aikovat tulla kesällä uudestaan.
Toinen vieraista arvuutteli minun rotuani. Wwuff! Minäpä olen aivan omani rotuinen! Vierailija tutki karvaani ja olemustani. Hän arvasi, että minussa on ainakin lapinkoiraa ja karjalankarhukoiraa! Oikein vastattu. Kymmenen nuolaisua ja papukaijamerkki!
