Oikullisia nämä syksyn säät. Aamulla voi aurinko paistaa ja olla sulat maat. Iltapäivällä sataa lunta, illalla sataa vettä ja lumet sulaa pois. Seuraavana aamuna maa voi olla taas valkoisena. Tällaisena päivänä emäntä päätti hakea joulukuusen uuteen koirankoppiin. Meillä on oikea joulukuusimetsä: hehtaareittain juuri sopivia yksilöitä.
En vain käsitä, miksi koirankuonooni voimakkaasti tuoksuvia, pistäviä puita kannattaa raahata sisätiloihin. Eihän niitä voi syödä, eikä edes leikkiä niiden kanssa - nehän ovat yhtä piikikkäitä kuin se kolli... Joka tapauksessa sellaisen emäntä kantoi koirankoppiin. Oli kuulemma saanut idean tuttaviltaan.
Emäntä näperteli koristeita monta tuntia ja sitten hän innosta hihkuen ripusti niitä kuusen oksille. Outoa touhua! Annas, kun joulu lähestyy, sitten asuntoommekin kannetaan kuusi. Sen juurelle emännät ovat laittaneet lahjoja koko perheelle, minullekin. Pentuna en sitä heti ymmärtänyt.
Edeltäjälleni oli annettu aina kuusen juureen lahjoja, jotka tämä oli avannut suurella innolla. Sitten kun minä tulin, en heti hokannut pakettien tarkoitusta. Ensimmäisenä joulunani emäntä hieman auttoi minua lahjojeni aukaisussa. Vastustamattomien herkkujen tuoksun tuntiessani arvasin lopulta, mikä oli homman nimi. Sen jälkeen olen halunnut avata kaikki paketit itse, jos vaikka joulupukki olisi erehtynyt antamaan minun lahjani jollekin toiselle perheenjäsenelle...
