Wwuf, wwuff! Kerroinkin, kuinka emäntä juksasi minua jonkin Halloweenin tiimoilta. Olin kyllä koko sen aamupäivän hieman hölämölällä, mikä juttu se oli. Kerran aiemminkin emäntä pääsi puijaamaan minua ja kollia.
Oli joulu tulossa. Se juttu, jolloin saamme kaikkia herkkuja hakea sen kuusenkarahkan juurelta. Kerran kävi niin, etteivät lahjat olleetkaan totutussa paikassa.
Emäntä häipyi jonnekin. Oli pimeä talvi-ilta. Eteisestä alkoi kuulua rapinaa ja kopinaa. Sitten pirtin ovelle kolkutettiin. Siinä oli jotain tuttua, mutta aina täytyy tarkistaa asiat varmuuden vuoksi. Siihen meillä koiruleilla on hyvät vaistot.
Ovi avattiin ja sieltä tuli joku valkopartainen, hiippalakkinen hahmo pitkävartiset nahkasaappaat jaloissaan. Oudon näköinen tyyppi sanoi: Hou, hou hou! Onkos täällä kilttejä koiruleita ja kisuleita?
Tunnistin ilmestyksen heti emännäksi. Kummallisia nuo kaksijalkaiset, kun he joskus pääsevät yllättämään, vaikka olen asunut heidän kanssaan vuosikaudet.
