Emäntä on pakastanut marjasaalistaan. Kummallisia otuksia nuo kaksijalkaiset, kun pitää hankkia kaikenmaailman pelit ja vehkeet ravinnonkin säilömiseen. He ovat kertakaikkiaan luonnosta vieraantuneet! Meillä "alkueläimillä" on hyvin yksinkertainen systeemi: kun tulee nälkä, metsästetään jotain syötävää. Jos jää yli, saalis haudataan maahan muhimaan.
Pakastin alkoi uhkaavasti täyttyä. Asialle oli tehtävä jotain. Emäntä päätti vajuuttaa säilöään meidän karvakorvien eduksi. Hän otti vanhentuneen kalapakkauksen ja keitti siitä maittavan sopan. Sitä tarjottiin vuoroin kollille, vuoroin minulle. Minä olisin tietenkin voinut syödä yksinkin koko keiton. Mutta kun tässä yhteiselämää vietetään, täytyy sietää välillä muitakin laumanjäseniä.
