Kevätseikkailu

Tänä vuonna tuntuu kesän tulo olevan tavallista myöhemmässä. Emäntäkin on yleensä äheltänyt koirankuljettimen renkaiden kimpussa paljon tätä vuotta aiemmin. Moittii tien kelirikkoa ja pysyttelee paljon kotosalla. Sitten kiukkuilee kun ei pääse tekemään ostoksia huonon kelin vuoksi.

Vihdoinkin säät alkoivat senverran lämmetä, että tieltä suli lumi ja jää pois. Pariin otteeseen tuli vielä lisää lunta, mutta ei se kauaa pysynyt. Eräänä iltapäivänä emäntä oli sitten vaihtanut renkaat. Minä olin sillä aikaa tutkimassa lumen alta paljastuvia myyränpesiä.

Kotiin saavuttuani emäntä huikkasi minut kyytiin. Niin me lähdettiin koeajelulle. Emäntä osti viime syksynä uudet kesärenkaat. Nyt ne täytyi ajaa sisään. Minä aina risteyksissä seuraan, minne päin käännytään. Tuttuja teitä ajellaan. Olenhan tassutellut samoja reittejä useat kerrat.

Kävimme joella, jossa on se laavu. Laavulle oli vielä puolimetrinen lumikerros. Talvella siellä oli ollut kävijöitä. Nuuskin paikat tarkasti. Joessa oli voimakas tulva ja tutkin rantapenkkaa. Olisin halunnut mennä veteen, mutta emäntä ärjäisi sellaisella äänellä, että katsoin paremmaksi jättää untireissun toiseen kertaan.

Tulomatkalla pysähdyimme naapuriin. Emäntä halusi ottaa valokuvan heidän pystyaidastaan. Naapurin väkeä ei näkynyt ulkona. Emäntä sanoi, että he katsovat televisio-ohjelmaa. Ihmettelin, kun heidän koirasta ei näkynyt jälkeäkään. Heillähän oli se tyttökoira, joka kanssa minä nahistelin joskus.