Yhtenä pikkupakkaspäivänä emäntäni päätti lähteä valokuvaamaan maisemia. Minä sain tulla mukaan! Minne lähdetään? Mihin suuntaan? Minä menen edeltä! Mutta emäntä lähtikin tarpomaan umpihankeen. Uiih! Harkitsin hetken, kannattaako lähteä. Lunta on satanut nyt niin paljon, että meikäkoiran käpälät eivät riitä.
Peltoaukealle oli juoksuttanut niin paljon, että katsoin parhaaksi kahlata emännän jäljessä. Kun päästiin metsätaipaleelle, lunta oli vähemmän. Niinpä erkanin maastoon. Oli mukava jotostaa pitkin metsää.
Päästyämme maantielle, emäntä jatkoi vielä salolle päin. Hän otti valokuvia vanhasta heinäladosta. Sellaisia tällä kylällä on vähän. Sitten akku loppui kamerasta. Täytyi lähteä kotimatkalle.
Matkan varrella asuu naapurin koira. Emme ole oikein väleissä keskenämme. Olisin halunnut mennä käymään naapurissa, mutta emäntä komensi niin napakasti, että katsoin tällä kertaa parhaaksi seurata hänen vanavedessä.
