Meillä oli leivontapäivä. Emäntä laittoi pullataikinan kohoamaan. Jauhot vain pölisivät ympäri keittiötä kun hän leipoi. Silloin meillä kotieläimillä on pääsykielto keittiöön. Emäntä sanoo, että meistä tarttuu mikrobeja leivonnaisiin. Höf, wöf! Minä ainakin olen aivan puhdas, ei minulla ole mitään pöpöjä missään! Tuosta kollista en mene sanomaan. Se nuolee aina itseään. Katti on varmaan hirveän likainen, kun se sukii niin paljon turkkiaan.
Kun taikina oli kohoamassa, tuli minun vuoroni tassutella kuvioon mukaan. Sain nuolla emännän käden puhtaaksi taikinasta. Pullataikina on tosi hyvää! Sitten emäntä meni pesemään kätensä perusteellisesti vedellä ja saippualla. Laittoi vielä desinfiointiainettakin. Hätävarjelun liioittelua, sanon minä. Minähän vain pesin emäntäni käden. Miksi hän ryhtyi moiseen puhdistusoperaatioon?
Keittön ovi paukahti kiinni. Kotvan kuluttua sieltä leijaili vastapaistetun pullan tuoksu. Minua ei kiinnostanut ruokakuppini sisältö illallisaikaan, kuten yleensä. Tunsin oloni hiivataikinan nauttimisen jälkeen täyteläiseksi...
