Ihmisillä on kevätaikaan kummallinen tapa keksiä pikku kepposia toisilleen. Tätä varten on oma päiväkin, jota sanotaan aprillipäiväksi. Emäntä on jossain Sivakka-kotiseuturyhmässä. Hän laati sinne jonkun toisen ryhmäläisen kanssa kepposen. Emäntä kertoi, että kyläämme olisi tulossa hopeakaivos. Ihmisten epäillessä kaivoksen mahdollisia ympäristövaikutuksia, ei muuta seuraamusta tulisi kuin, että mattopyykillä ei tarvitsisi enää mäntysuopaa. Silloin ihmiset keksivät, että kyseessä oli aprillipila.
Sitten emäntä innostui jekuttamaan lisää. Hän kertoi omilla kotisivuillaan, että meidän uuteen koirankoppiin rakennetaan toinenkin kerros. Rahoitus on jo varmistunut. Mutta museoviranomaiset vastustavat pohjalaismallisen kaksikerroksisen koirankopin rakentamista pohjoiskarjalaiseen kulttuuriympäristöön...
Vielä yhden pilan emäntä kertoi Facebookissa. Että meidän vannoutunut poikamieskollimme olisikin tyttökissa ja odottaisi perheenlisäystä. Ihmiset ottivat meille yhteyttä varatakseen pentuja. Emäntä hämmästyi, että aprillipila menikin liian todesta. Ei siinä muuta kuin emäntä kertoi, että meidän kolli on oikeasti kolli. Kissanpentue on aprillia!
