Viime päivinä on satanut paljon lunta. Meillä on uusi linkooja, joka hurauttaa tien tuossa tuokiossa auki. Siinä on koirulin hyvä tassutella. Nyt on jo niin paljon tuota valkeaa ainetta, ettei mieli pitkiä matkoja hangessa jotostaa.
Kävin emännän kanssa lenkillä ja äkkäsin ketun jäljet. Lähdin niitä seuraamaan, mutta käännyin kohta takaisin. Jäljet olivat jo vanhat ja repolainen ties kuinka kaukana.
Sää pakastui ja mukavaan sisäelämään tottuneena pistäydyn ulkona, mutten jää pitemmäksi aikaa. Kollikin yritti mennä ulos. Kohta se pinkaisi takaisin sisälle.
