Eilen vanhempi emäntä päästi minut vapaaksi pihalle juoksentelemaan jo aamupäivästä. On kiva tutkia paikkoja, kaikki lumi on sulanut pois. Puolen päivän maissa tuli tuttava pariskunta kyläilemään ja minä menin riemuissani heitä tervehtimään. Nuorempi emäntä kutsui minua koirankuljettimeen (lue: auto). Jippii! Kaksi kivaa yhtäaikaa: tulee vieraita ja pääsen matkalle! Hetkeäkään epäröimättä hyppäsin vauhdilla koirankuljettimen penkille. Joko lähdetään?
Emäntä juksasi minua: hän ottikin minut kiinni ja vei sisälle vanhemman emännän kaveriksi. Tylsää! Pihaan ajoi muitakin autoja. Ihmiset menivät uuteen koirankoppiin. Siellä oli kuulemma joulumyyjäiset. Minä-parka sain seurata ikkunasta. Vieraat viipyivät pitkään. Heillä oli hauskaa ja minä en päässyt mukaan. Harmi! Vieraiden lähdettyä minut päästettiin ulos. Oli kivaa nuuskia, kun oli tullut niin paljon uusia hajuja kotipihalle.
