Tänä vuonna tältä koirulilta jäivät mustikansyönnit vähiin. Emäntä poti lensuaan juuri parhaimpaan marja-aikaan. Muutama päivä sitten emäntä sonnustautui metsäkamppeisiin pitkän pitkästä aikaa. Et usko, päiväkirjani, minun riemullani ei silloin ollut rajaa. Juoksin matot ruttuun ja poukkoilin päin seiniä.
Menimme läheiseen metsään. Minä juoksin edellä. Vainusin mustikoiden tuoksun jo etäältä ja ehätin syömään, ettei emäntä vaan tyhjentäisi parhaita apajia sankoonsa. Emäntä haravoi lähitienoota, mutta marjat olivat harvassa. Suurin osa oli pudonnut sateiden pilaannuttamina maahan.
Olin vielä nauttimassa marja-ateriaani, kun emäntä huikkasi minulle. Oli aika lähteä takaisin kotiin.
