Minulla alkoi tyttökoiran normaaliin vuodenkiertoon kuuluva tiputtelu. Olin ollutkin tavanomaista vauhdikkaammalla tuulella. Emäntä kyttäsi perässäni, tiputtelenko minä. Mitäs se hänelle kuuluu? Wwuff, rruff!
Tuntuu, että minua jatkuvasti tarkkaillaan. En pääse yhtään irtaalleen jaloittelemaan ja tutkimaan ympäristöä. Emäntä minua hihnassa käyttää pikkulenkillä silloin kun muilta töiltään joutaa tai viitsii.
Otan tämän biologisen ilmiön aika lunkisti. Siitä emäntä ei oikein pitänyt, kun viime yönä tahdoin neljä kertaa ulos pisulle ja piehtaroimaan. Kolmella ensimmäisellä kerralla pääsin ulos. Neljännellä emäntä käänsi vaan kylkeään, vaikka kuinka yritin vinkua ja vikistä.
Minä olen siisti koiruli. Jos jotain tipahtaakin, nuolen paikat heti siistiksi. Siksiköhän emäntä niin kovasti minua tarkkaili, kun ei saanut heti selvää asiasta. Ne on näitä meidän koirien juttuja!
