Rakas Päiväkirjani!
Moi! Mä olen Musti, kahdeksan vee, seropi. Eli siis aivan oman rotuiseni koirayksilö. Aloin haukkua omaa blogia, kun tuo nuorempi emäntämme istuu niin paljon tietokoneen ääressä. Se kuulemma tekee omia kotisivuja. Miksenpä minäkin!
Olen syntynyt Nurmeksen Saramolla ja emäntäni nouti minut koirapulaansa. Mulla on kolme sisarusta. Edeltäjäni oli menehtynyt muutamia vuosia aiemmin eikä emäntäni ikävä ollut hellittänyt, vaikka serkku lahjoitti tälle oman kissansa.
Asun nykyään Valtimolla, pienessä Sivakka -nimisessä kylässä vanhalla maatilalla. Meille rakennettiin tosi iso koirankoppi vanhoista hirsistä. (Siksi minä sitä ainakin luulen.) En tykkää olla siellä. Mieluummin juoksentelen vapaana pitkin peltoja ja metsiä.
Se hyvä puoli uudessa koirankopissa on, että sinne mahtuu ihmisiä sisään. Joskus heidän joukossaan on lapsia, jotka tulevat minua silittämään. Se on ihan OK. Minun pitää olla silloin kiinni. Emäntä sanoo, ettei vieraiden autojen eteen saa hyppiä, vaikka se on minusta hauskaa. Emäntä sanoo pitävänsä koirankopissa jotain kahvilaa. Vuf, vuf! Kahvi tuoksuu minun herkkään kuonooni aivan liian voimakkaalta.
Niin, se Ville -kissa on oma lukunsa. Aina piikit pystyssä, jos heikäläistä erehtyy lähestymään leikkimielellä. Muuten se on OK. Harmi vaan, kun se saa parempaa ruokaa, vaikka minun mielestäni herkut kuuluisivat yksinomaan mulle. Minun puolestani katti voisi syödä vaikka puolukoita. Yäk!
Vanhempi emäntä istuu kaiket päivät tuolillaan. Se liikkuu huonosti ja käyttää pyörätelinettä. Olen ihmetelly, miksei se kulje neljällä jalalla niinkuin minä. Mäkään en taho pysyä pystyssä noustessani takajaloille. Joskus se antaa mulle herkkupaloja lautaseltaan. Se on kuulemma nuoremman emännän mutsi. Se puhuu eri tavalla kuin se nuorempi. Ja joskus se puhuu tosi kovalla äänellä. Silloin mä laitan korvani lurpalleen, ettei koskisi korviin. Mulla on tosi hyvä kuulo, mulle ei tartte karjua.
Minulla on usein niiin tylsää... Minä tykkään ajaa kylätiellä kulkevia autoja kiinni. Silloin nuorempi emäntäni huutaa kovaa. Mä joudun oleen paljon kiinni. Emäntä sanoo, ettei autoja saisi ajaa takaa. Mun mutsilla on ollut kuulemma sama harrastus.
Sitten mä tykkään, kun tulee pienempiä ihmisiä käymään. Ne kutittaa ja paapoo mua. Niiden kanssa on hauskaa leikkiä hippasta. Nekin kiljahtelee joskus niin kovaa, että korvat meinaa mennä lukkoon.
Naapurissa asuu toinen tyttökoira. En tule sen kanssa juttuun. Ei-kenenkään -reviirillä välimme ovat asialliset. Joskus täällä käy poikakoiria. Niiden kanssa on kiva juoksennella ja haistella niitä. Minä tutkin tarkkaan niiden jäljet.