Viime viikolla tuli tuttu remonttimies maalaamaan uuden koirankopin ikkunanpuitteet valkoisiksi. Mitähän silläkään on väliä? Minun mustavalkoisella koirannäöllä ei paljonkaan! Mutta hauskaa oli se, että tuttava ajoi joka päivä pihaan. Minä haukuin ja tervehdin häntä niin innokkaasti, että liekanaruni vaan venyi ja paukkui! Urakka kesti melkein neljä päivää. Emäntä hieman harmitteli, että kalliiksi tuli tämäkin remontti.
Muutenkin koirankopissa tapahtuu. Sinne tuotiin lisää huonekaluja. Emäntä kuulemma sisustaa. Joka kerta, kun piipahdan koppiin, siellä on jokin tavara muuttanut sijaintiaan. Wuf, rruf! Minä en piittaa mistään sisustamisista. Mulle riittää, että on sopivanpehmoinen patja nukkumapaikaksi. Eikä ole liian kuuma eikä kylmä.
