Sähkökatko

23.11.2015 18:39

Hau, hau, Päiväkirjani!

Päivät ovat menneet välillä kotoillessa, välillä ulkona lumileikeissä. Lunta ei ole vielä niin paljoa, ettenkö voisi kahlailla siinä. Juoksentelen pelloilla etsien myyränpesiä. Se kattikin ulkoilee. Yöt se nukkuu pirtin keinutuolissa, minä nukun hetekalla. Aamulla, kun emännät heräävät, tiedämme, että meidänkin on aika nousta. Emäntä sipaisee meitä aamutervehdykseksi. Minä en sellaisesta niin välitä, mutta kolli alkaa kehräämään. Sitten menemme kumpikin ulkoilemaan aamupissille. Tulemme takaisin sisälle. Katti syö niitä erikoismurojaan, joita minulle ei suvaita antaa, vaikka minusta minä olisin niiden yksinoikeutettu nauttija.

Katilla on sisäsaunassa oma "poikamiesboksi", jonne se menee ettonoimaan puolen päivän kahta puolta. Iltapäivällä se tulee saunasta ja menee uudelleen ulkoilemaan. Ulkoilusession jälkeen katti menee syömään ja viettää iltaa sisällä. Outo tyyppi! Miksi se noudattaa samaa aikataulua joka päivä viikosta toiseen. Eikö vaihtelu virkistäisi häntäkin?

Eräänä iltapäivänä katinkin rytmi sai hieman muutosta. Minä, emäntä ja katti tulimme iltalenkiltä kotiin, mutta valot eivät toimineetkaan. Emännät kiukuttelivat, kun eivät voineet katsoa sitä kuvalaatikkoa (lue: televisio). Kynttilöitä sytyteltiin joka paikkaan. Minun herkille koiransilmilleni kynttilänvalo on miellyttävämpi kuin keinovalo.

Emännät söivät purkkilihaa, kun mikro ja sähköhella eivät toimineet. Minä sain nuolla purkin. Se oli hyvää! Oikeastaan olisin voinut syödä koko purkillisen ja antaa emäntien nuolla se purkki. Kolli tuli haistelemaan tyhjää säilykepurkkia. Sen päivärytmi oli sekoittunut sähkökatkoksen takia. Minä kävin vielä kertaalleen varmistamassa, että purkki oli varmasti nuoltu tyhjäksi.

Hellaan laitettiin valkea ja viilennyt asuntomme alkoi lämmetä. Sähkötkin palasivat kotvan kuluttua. Mukavia nämä kynttiläillalliset!