Suloinen myrkynkeittäjä

07.11.2016 19:55

Emäntä sanoi, että nyt hän aikoo kasvattaa sammalta. Wwuf, rruff! Sammalta? Noiden kaksijalkaisten puuhista ei tällainen keskinkertainen koirakansalainen välillä ota millään selkoa. Emäntä kolusi kaikenmaailman kivirauniot. Minä olin mukana ja tutkin, onko myyriä liikenteessä.

Emäntä keräsi kivien pinnalta sammalnöyhtää sankoon. Sitten tulimme kotiin. Emäntä otti jääkaapista piimäpurkin. Se on sitä vaaleaa ainetta, joka haisee happamalle. Sammalet kaadettiin saaviin, päälle piimää. Emäntä vielä huuhteli purkin lämpimällä vedellä ja kaatoi senkin saaviin. Sitten hän hämmensi puuron hiilihangolla.

Tässä vaiheessa minä katsoin parhaimmaksi häipyä kauemmas. Näistä emännän aikeista ei aina tiedä. Saavi kannettiin saunaan pariksi päiväksi "mytiytymään". Välihuoneeseen asti lehahteli omituinen lemu. Onkohan emäntä ryhtynyt valmistamaan jotain kemikaalia?

Sitten eräänä syyskuulaana iltapäivänä minä, kolli ja emäntä lähdimme ulos. Mukana oli lemuava saavi. Kulkumme suuntautui tällä kertaa pohjoisen puolelle, josta muutama vuosi sitten oli raivattu kiviä pellolta. On siellä nyt hyvä koirulin jotostaa!

Emäntä levitti haisevaa mönjää pellolta raivatun kivikasan päälle. Minä ja kolli olimme turvallisen välimatkan päässä. Emäntä sanoi, että kivien päälle kasvaa sammalta ja niistä tulee kauniin näköisiä, kun hän tekee näin.