Talvinen vesisade

Nyt on aivan kelvollisisa kelejä pitänyt. Vuoroin lauhtuva ja pakastuva sää on kuorruttanut lumihangen pinnan koirulin käppästäväksi. Pakkanen ei pure polkuanturoita. Se kollikin käy taas ulkona. Kylmällä katti tyytyy katselemaan ikkunasta ulos.

Eilen illalla ulkoilimme kollin kanssa myöhään. Oli todella mielenkiintoista nuuhkia luonnon jälkiä. Emäntä kuului jo huhuilevan meitä kotiin. Sitten pinkaisin sisälle. Katti tuli perässä.

Emäntä huolehtii hyvin kollista. Se jäi kerran jumiin naapurin navettaan. Palokunta kävi murtamassa oven ja pelasti kollin. Tapauksesta uutisoitiin lehdistössä ja Facebookissa. Kamala touhu yhdestä kissanrääpäleestä!

Tänään lähdin ulkoiluttamaan emäntää jo aamulla. Hänellä on kuulemma muita juttuja iltapäivällä hoidettavana. Oli mukava keli. Aurinko paistoi, aivankuin jo hieman lämmittäisi meikäläisen turkkia.

Kylätien varresta näkyy yhdestä kohdasta hieman Sivakkajärvi. Kävin siellä viime kesänä uimassa. Emäntä tykkää monesti pysähtyä juuri samalle kohdalle ihailemaan maisemaa. Lähistöllä oli vanhat hirven jäljet.

Sitten lähdimme tassuttelemaan takaisin. Mitä kummaa? Alkoi satamaan vettä! Sitä tuli niin, että jouduin ravistelemaan turkkini. Emäntä hihitteli perässäni. Ei kai tämä ole taas hänen jekkujaan? Emännällä on joskus tapana keppostella.

Kotimatka jatkui. Emäntä kiirehti vauhtiamme, vaikka koko ajan oli vastamäkeä. Minun piti ravistella itseäni uudelleen. Vilkaisin emäntää. Nyt hänenkin ulkoilupukineensa alkoi näyttämään kastuneelta. Eiko tämä talvinen vesisade ollutkaan hänen kepposensa?