Wwuff! Rruff! Emäntä tuli tyytyväisenä asioilta kotiin. Kehui Via Kareliaa hyväkuntoiseksi. Samoin kylätietämme. Nyt on Kuhmoon menevä päätiemme toista talvea aiempaa paremmin hoidettu. Leveyttä on lisätty ja lumet aurataan tavallista aiemmin pois.
Pari vuotta sitten meillä kävi joku vieras, joka käski lähettää terveisiä Eduskuntaan. Emäntä piti tätä ensin vitsinä, mutta arveli, ettei yrittänyttä laiteta. Niinpä hän sanoi, että Via Karelia voisi olla parempikuntoinen.
Seuraavana syksynä tie oli taas monta viikkoa kuin luistinrata. Peilikirkkaalla jäätiköllä. Emäntä ajoi koirankuljettimella (lue auto) neljääkymppiä ja piti melkein hampaillaankin kiinni ratista. Eikä uskaltanut minua ottaa kyytiinsä. Mitäs tuo olisi haitannut, jos emäntä olisi tupsauttanut ojaan? Matkaa olisi jatkettu neljän pyörän sijasta neljällä tassulla!
Kevättalvella tilanne oli muuttunut. Iso tie alkoi olla paremmassa kunnossa. Tänä talvena emäntä ei ole enää moittinut tietä. Välillä vanhempikin emäntä nousee kyytiin ja sitten molemmat käyvät ajelemassa.
Aiemmin meidän kylätiekin oli talvisin huonossa kunnossa. Joku kävi välillä päällimmäisiä lumia vetämässä pois. Tiellä ei lumikelillä ollut paljon liikkujia. Pari kertaa emäntä tuli asiointireissulta kävellen kotiin kiukkua puhkuen. Ihmettelin, minnekä hän oli jättänyt koirankuljettimen?
