Pudotan vanhat karvapehkoni aina loppukesästä, kuten tänäkin vuonna. Emäntä ei katso hyvällä, kun villatuppojani pyörii pitkin lattioita. Emäntä koettaa niitä imuroida. Imuri pitää pahaa ääntä ja se tukkeutuu karvoistani. Siivous keskeytetään ja emäntä nyppii karvoja imurin suodattimista.
Illalla emäntä oli taas pahaenteisen näköinen. Hän hiippaili takahuoneesta hakemaan jotakin. Arvasin, että tämä ei tiedä Musti-paralle hyvää. Maastouduin varulta ruokapöydän alle. Arvasin! Kutsu kuului: -Musti, Mustii! Tule tänne! Tse, tseh! Emännällä oli jotain kädessään.
Emäntä ryömi pöydän alle minua maanitellen ja alkoi vedellä pitkin selkääni sillä hirveällä piikkivehkeellä. Silloin tätä koiraa vietiin! Menin makuuhuoneeseen sängyn alle piiloon. Yhtäkkiä alkoi tuoksua vastustamattomasti nakkimakkaralta. Minä uskaltauduin nappaamaan muutaman nakin palasen.
Hetken päästä pirtissä tuoksui vielä voimakkaammin nakilta. Tulin esiin piilostani syömään nakinpalasia. Loppujen lopuksi annoin emännän hellävaroen sukia irtavia karvojani. Mutten yhtään kauempaa kuin oli tarvis!
