Alkoipa tässä eräs päivä kovin sateisena. Kollikaan ei mennyt aamumetsälle, kuten kauniilla säällä. Uuden koirankopin ovi oli auki ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Minäpä kokeilen nyt, miltä siellä tuntuisi asustaa. Ainakin makuupaikkoja siellä riittää. Kahdessa kamarissa on kaksi, eri pehmeysluokan vuodetta erilaisilla päällysteillä varustettuina.
Isossa huoneessa on pinnapenkki, joka on minun mielestäni kapeahko. Pehmustekaan ei tunnu kovin hääviltä. Kolli käyttää usein edellämainittua paikkaa päivälevollaan. Tässä huoneessa on myös päällystämättömiä, kovia penkkejä, joilla ei voi nukkua. Mutta niiden päältä kärpästen metsästys sujuu mutkattomasti. Lisäksi varustukseen kuuluu puuhella, jota voi lämmittää. Kylmällä ilmalla tämä on varsin oivallista.
Aikaa vierähti tunti tai pari. Kokeilin eri petivaihtoehtoja. Emäntä pyyhälsi paikalle minua etsimään. Riemastui minut nähdessään. Hän oli etsinyt, että minne se koiruus tällaisella koiranilmalla oikein hävisi. Löysikin minut - koirankopista!
