Emännällä oli tässä pari päivää sitten taas jotain salaperäistä tekeillä. Oli ilta ja hän kulki ulkona. Minua hän ei laskenut irti. Tahdoin tietenkin olla selvillä, mistä on kyse.
Sitten emäntä kiskoi minut sisälle, vaikka oli hyvä ilma ja olisin tahtonut seurata hänen puuhiaan. Emäntä laittoi suojalasit päähänsä ja näytti muutenkin sellaiselta, että nyt tapahtuu jotain erityistä!
Kolli oli keittiön pöydällä ja tähyili ulos. Yhtäkkiä alkoi kuulua kovaa pauketta. Aivankuin jotain välähdyksiäkin olisi heijastunut jostain. Mitähän se emäntä oikein puuhaa?
Emäntä tuli innoissaan sisään. Minut päästettiin liekassa ulos. Jokin kummallinen palaneen käry leijui ilmassa. Kova tuuli haittasi hieman havaintojani. Mutta ei sikäli koirakansalaisen kannalta kiinnostavaa, koska en tehnyt havaintoja saaliista tai syötäväksi sopivasta.
Minut vedettiin takaisin sisälle. Pamahtelu toistui vielä kahdesti. Emäntä ei ollut tästä epätavallisesta ilmiöstä lainkaan järkyttynyt. Pikemminkin riemastunut. Miksi joku pitää kovaäänisestä paukahtelusta ja valoilmiöistä? Kummallista!
