No, muistihan se emäntä sen maksalaatikon minulle duunata! Käydessään ostoksilla hän toi minulle synttärilahjan jälkeenpäin. Hyvä näinkin! Putsasin herkun niin tarkkaan, että maistelin vähän foliovuokaakin. Hyvää oli, vaikkei ollut lämmitetty! Kolli tuli vielä tutkimaan, jäikö hänelle mitään. Ei varmasti jäänyt!
Lumet ovat tipotiessään ja tällaisella turkilla tarkenee 20 asteen lämmössä paremmin kuin hyvin! Uudessa koirankopissamme (uusi on hieman kyseenalainen nimitys. Arvelen, että koppi on ainakin sata vuotta vanha. Eli kymmenen koirasukupolven ikäinen.) kävi melkoinen pörinä. Kärpäset olivat heränneet talvihorroksestaan. Siinäpä mulle uusi harrastus - kärpästen metsästys!
Emännän kalliit, tilaustyönä teettämät matot lensivät vauhdilla sikin sokin, kun meikäkoira jahtasi kärpäsiä. Taisi tulla pitsiseen päiväpeitteeseenkin pari silmukkapakoa jahdin tiimellyksessä. Wof, wof, mitäs nuo ihmiset laittelevat noin epäkäytännöllisiä krumeluureja. Ei me koirat niitä tarvita!
