Tässä päivänä muutamana aamu alkoi normaalein rutiinein. Kissa ja minut siliteltiin hyvän huomenen toivotukseksi. Minut päästettiin pihalle kollin jäädessä tarkkailemaan tilannetta ennen ulos säntäämistä. Portaat laskeuduttuani vastassa olikin vieras koira. Vaalea, pienempi kuin minä, osin luppakorvainen kuten itsekin. Tietenkin hoidimme asiaankuuluvat tutustumisrituaalit: ikä, kunto, sukupuoli, mielentila, ystävä vai kilpailija jne. Nämä kaikki selviävät parilla nuuhkaisulla. Vieras oli liikkeellä ystävällismielisissä aikeissa ja leikki alkoi. Juoksimme ja kisailimme pitkin pihaa niin, että vähäinen lumi vain pöllysi.
Kotvan aikaa leikittyämme vieraan oli aika lähteä kotiinsa. Minä saatoin tätä jonkin matkaa ja palasin omaan kotiini. Olenhan tyttökoira enkä kuljeskele ympäri kyliä muutenkuin juoksuaikoinani. Silloin liikkumisvapauttani rajoitetaan minimiin niin, etten pääse seikkailemaan itsekseni. Kolli pysytteli sisätiloissa lähes koko päivän leudosta säästä huolimatta. (Pelkää toisia koiria, vaikka ne ovat minun kavereita!)
