Pääsiäisenä uudessa koirankopissamme oli taas vilskettä. Ihmisiä tuli ja meni. Pulla tuoksui. Minuakin käytiin rapsuttamassa. Sitten tuli joku ulkomaalainen polkupyörällä. Emäntä jutteli hänelle. Sitten hän lähti jatkamaan matkaansa. Kuulemma koko kylä puhui tästä erikoisesta vieraasta.
Parin päivän kuluttua vieras kävi uudelleen tervehtimässä meitä. Hän oli käynyt Hiidenportti -nimisessä paikassa. Emäntä tarjosi vieraalle pullaa ja kahvia. Emäntä ja vierailija puhuivat jotain omituista kieltä. Se ei ollut samaa, kuin mitä emäntä minulle juttelee. Sitten vieras alkoi pakata varusteitaan. Sain hänestä hyvän käsityksen ja olisin lähtenyt vieraan mukaan.
Emäntä nappasi minut kiinni ja torui, että älä lähde minnekään Ranskanmaalle. Pysy vaan meidän kotikoirana!
