Keväisin tiettyyn aikaan emäntä alkaa käyttäytyä kummallisesti. Hän rämpii pitkin lumihankia ja kerää risuja. Sitten hän aamuvarhaisella ripsii minut ja kollinkin niillä risuilla. Samalla hän hokee jonkin loitsun. Emäntä sanoo, että ennenvanhaan näin tehtiin karjalle, mutta kun meillä ei ole lehmiä, hän virpoo meidät kotieläimet. Outo tapa!
Tänä keväänä meille tuli joku porukka, jossa oli lapsia. Minä pidän kovasti lapsista. He ovat leikkisiä ja heidän kanssa on kiva kisata. Lasten mukana oli tyttökoira! Minä en pidä, että minun alueelleni tulee muita naaraita. Jokainen vieras naaraskoira on potentiaalinen kilpailija reviirilläni.
Lapset tulivat virpomaan kotiväkeni samanlaisilla, mutta koristetuilla risuilla, kuin millä emäntäni ripsii minut ja kissan. Lapset antoivat koristetut oksat meille ja emäntä kiitteli tyytyväisenä ja antoi lapsille koriin joitain herkkuja. Minä ja vieras naaraskoira mittailimme toisiamme jäätävin katsein. Minun alueelleni ei kilpailijoilla ole asiaa!
