Eilen oli mukava päivä. Aamulla emännän tuttava oli kysellyt, voisiko tulla vierailulle. Emäntähän ei ole kovin hyvä näissä teknisissä asioissa. Hän oli yrittänyt lähettää tutulleen viestiä jollain vehkeellä. Kun se ei onnistunut, hän laittoi tervetuliaisilmoituksen johonkin "someen". En tiedä näitä kaksijalkaisten kotkotuksia! Meillä koiruleilla on aivan omat viestintävälineet, eikä niihin tarvita sähköpiuhoja tai ihmevekottimia. -Ja ne toimivat taatusti!
Somesta ilmoituksen lukivat muutkin ihmiset. Emäntä oli ihmeissään, ja iloinen, kun tuli niin paljon vieraita. Niin kuin meidän koirien, on myös ihmisten laita, että he haluavat tavata lajikumppaneitaan. Jos ei muuten, niin järjestämällä kutsut. Emäntää jännitti, riittävätkö hänen leipomansa munkit kaikille. Yksi jäi tähteeksi. Minä jouduin nuolemaan huuliani, kun leivonnainen katosi parempiin suihin.
Joukossa oli myös lapsivieraita. He ovat mukavia, kun he juoksevat ja ilakoivat kuin koiranpennut! Monet tulevat silittämään minua. Voin hyväksyä kohtuulliset huomionosoitukset. Huom! Kohtuulliset! Rotuominaisuuteeni kuuluu, että viihdyn hyvin yksikseni. Emäntä syyttää juroudesta emoani, joka oli puoliksi karhukoira.
