Emäntä on ollut nyt juhlatuulella. Hän kävi juhlimassa naapurin emännän kanssa yhteisiä nimipäiviä. Minut jätettiin kotiin, koska en oikein tule toimeen naapurin tyttökoiran kanssa. Emäntä syö karkkia ja muuta herkkua.

Viikonloppuna meidän uudessa koirankopissa emäntä järjesti jotkut joulujuhlat. Hän leipoi, koristeli kuusen, lämmitti rakennusta tuntitolkulla ja hääräsi yhtä sun toista. Oli kova tuuli, lunta satoi ja pakkanenkin nipisteli meikäläisen kirsua.

Vieraita uuteen koirankoppiin ei kuulunutkaan. Linkooja aurasi tien ja pari autoa ajoi ohi. Muutaman tunnin odoteltuaan yksikseen, emäntä tuli kiukkuisena ulos koirankopista.

Siinä sai meikäkoirakin päätään varoa. Emäntää harmitti kun hän oli niin paljon ahkeroinut, eikä vieraita tullutkaan. Jonkin ajan kuluttua auto tuli pihaamme. Menin tervehtimään, tuttujahan he!

Emäntä ja vieraat menimme minun johdollani uuteen koirankoppiin. Vieraat ihastelivat jouluista tunnelmaa. He ostivat emännän leipomia joulutorttuja ja korvapuusteja. Emäntä antoi kanta-asiakasalennusta. Loppupäivän emäntä oli tyytyväinen kun aherrus ei ollut sittenkään mennyt hukkaan.

Epistä, sanon minä! Epistä! Vanhempi emäntä koikkelehtii vielä hieman epävarmasti ja nuorempi seuraa hänen vanavedessään auttaen tarvittaessa. Lenkkeilyt ovat jääneet viime aikoina vähiin kun emäntä vahtii toipilasta. Lumet sulivat pois, joten etsin myyränkoloja pelloilta.

Erityisesti asiassa sieppaa minun herkkää koirantuntoani se, kun vanhan emännän ruokaillessa kamarin puolella minut suljetaan pirttiin! Miksi? Jos emäntä ei hotkaise ruokaansa 30 sekunnissa, silloin hänen ei ole nälkä ja ruoka kuuluu minulle! Näin se vaan koiran näkökulmasta ajatellen on!

Nyt ovat molemmat emännät taas muonavahvuudessa. Vanhempi emäntä tarvitsee vielä kuntoutusta. Hän oli jossain hoitopaikassa loukattuaan kättään, eikä pystynyt ajamaan nelipyöräisellä härvelillään.

Nuorempi emäntä meni yövartioon keittiöön, mikäli toipilas lähtee yöllä hiippailemaan ja tarvitsee apua. Emäntä veti patjan lattialle ja aloitti vartioinnin. Hän otaksui kuulevansa, mikäli vanhempi emäntä lähtee liikkeelle.

Yön pikkutunneilla sitten kuului outo humaus. Vanhempi emäntä oli hämärässä ajanut nuoremman yli nelipyörähärvelillään ja kompastunut nukkuvaan yövahtiinsa.

Kotvan siinä kesti, kun emännät selvittelivät sekamelskaa. Nuorempi emäntä ryömi kasan alta esiin ja vanhempikin saatiin punnerrusten kautta takaisin sänkyynsä. Onneksi keltään ei murtunut luita tai muuta vastaavaa paksun patjan sekä nuoremman emännän läskikerroksen ansiosta!

Emäntä sanoi, että nyt hän aikoo kasvattaa sammalta. Wwuf, rruff! Sammalta? Noiden kaksijalkaisten puuhista ei tällainen keskinkertainen koirakansalainen välillä ota millään selkoa. Emäntä kolusi kaikenmaailman kivirauniot. Minä olin mukana ja tutkin, onko myyriä liikenteessä.

Emäntä keräsi kivien pinnalta sammalnöyhtää sankoon. Sitten tulimme kotiin. Emäntä otti jääkaapista piimäpurkin. Se on sitä vaaleaa ainetta, joka haisee happamalle. Sammalet kaadettiin saaviin, päälle piimää. Emäntä vielä huuhteli purkin lämpimällä vedellä ja kaatoi senkin saaviin. Sitten hän hämmensi puuron hiilihangolla.

Tässä vaiheessa minä katsoin parhaimmaksi häipyä kauemmas. Näistä emännän aikeista ei aina tiedä. Saavi kannettiin saunaan pariksi päiväksi "mytiytymään". Välihuoneeseen asti lehahteli omituinen lemu. Onkohan emäntä ryhtynyt valmistamaan jotain kemikaalia?

Sitten eräänä syyskuulaana iltapäivänä minä, kolli ja emäntä lähdimme ulos. Mukana oli lemuava saavi. Kulkumme suuntautui tällä kertaa pohjoisen puolelle, josta muutama vuosi sitten oli raivattu kiviä pellolta. On siellä nyt hyvä koirulin jotostaa!

Emäntä levitti haisevaa mönjää pellolta raivatun kivikasan päälle. Minä ja kolli olimme turvallisen välimatkan päässä. Emäntä sanoi, että kivien päälle kasvaa sammalta ja niistä tulee kauniin näköisiä, kun hän tekee näin.

Wwuf, wwuff! Kerroinkin, kuinka emäntä juksasi minua jonkin Halloweenin tiimoilta. Olin kyllä koko sen aamupäivän hieman hölämölällä, mikä juttu se oli. Kerran aiemminkin emäntä pääsi puijaamaan minua ja kollia.

Oli joulu tulossa. Se juttu, jolloin saamme kaikkia herkkuja hakea sen kuusenkarahkan juurelta. Kerran kävi niin, etteivät lahjat olleetkaan totutussa paikassa.

Emäntä häipyi jonnekin. Oli pimeä talvi-ilta. Eteisestä alkoi kuulua rapinaa ja kopinaa. Sitten pirtin ovelle kolkutettiin. Siinä oli jotain tuttua, mutta aina täytyy tarkistaa asiat varmuuden vuoksi. Siihen meillä koiruleilla on hyvät vaistot.

Ovi avattiin ja sieltä tuli joku valkopartainen, hiippalakkinen hahmo pitkävartiset nahkasaappaat jaloissaan. Oudon näköinen tyyppi sanoi: Hou, hou hou! Onkos täällä kilttejä koiruleita ja kisuleita?

Tunnistin ilmestyksen heti emännäksi. Kummallisia nuo kaksijalkaiset, kun he joskus pääsevät yllättämään, vaikka olen asunut heidän kanssaan vuosikaudet.

Emäntä puuhaa jälleen jotain salaperäistä, josta tällainen tavan peruskoiruli ei aina ota selvää. Minut laskettiin aamulla liekassa pihalle normaaliin tapaan. Kuulostelin ja haistelin ympäristöä. Aikani kartoitettua tilannetta, hyppäsin kuistin penkille pötkölle. Syysilmat alkavat olla sen verran viileitä, että on mukavampi olla ylempänä. Tietenkin tähystysmahdollisuudet ovat myös paremmat.

Niin juuri! Tähystysmahdollisuudet. Kotvan aikaa huilittuani kuistin keittiönpuoleiselta seinustalta alkoi kuulua jotain omituista rapinaa. Nostin kuononi katsoakseni onko mitään erikoista. Tältä koirulilta kun ei jää pieninkään risahdus havaitsematta!

Kuistin ikkunasta katseli sisälle omituisennäköinen ilmestys. Samalla kuului kummallista hihitystä. En ole kyllä moista havainnut koko yhdeksänä koiranvuotenani. Koordinoin havaintokohteen aivan oikein kuistin taakse ja päätin mennä tutkimaan ilmiötä tarkemmin.

Lähestyessäni kummallisennäköistä kohdetta, kuului edelleen omituista kikatusta. Menin rohkeasti päin ja haistelin tarkasti pitkän hameenhelman, joka tuoksui vieraalle. Sekä kengät, niissäkin oli jotain salaperäistä. Erikoinen näky ja vieraat hajut, joukossa jotain tuttua. Perusteellisen haistelutyön lopputuloksena analysoin kummajaisen emännäkseni!

Emäntähän se siinä kikatteli. Hän on touhunnut jotain kekrijuttua. Niittaillut papereita seinille ja puhunut jostain Halloweenista. Hetken kuluttua menimme sisälle. Emäntä hihitteli edelleen istahtaessaan keinutuoliin. Nuuskin vielä toistamiseen emäntäni oikein kunnolla ja tarkistin, että se on varmasti hän!

Minusta on nyt erityisen mukavaa käydä emännän kanssa lenkillä. Koivukujalta alaspäin on näet ammuttu jänis ja käyn aina nuuskimassa jälkiä. Emäntää ei oikein kiinnosta verijäljet, mutta minusta ne ovat hyvinkin kiintoisia.

Naapurissa on puusavotta ja emäntää kiinnostaa, josko koneet tulisivat meidänkin maille. Siksi liikumme nyt sillä suunnalla paljon. Toisaalta emäntää ei oikein kiinnosta metsitetyt pellot, joita on toisella suunnalla.

Täällä oli eräänä päivänä jäniksenmetsästäjiä liikkellä. Koirakin heillä oli mukanaan. Mutta se oli niin täydessä työn touhussa ettei ehtinyt minuakaan tervehtimään. Sitten kuului valtava pamaus. Aloin haukkumaan: -Mikä se oli?

Emäntä epäilee, että joku ampui jäniksen luvatta meidän maalle. No, jäänteet ovat meidän maalla ja kukaan ei tänne ole kysynyt metsästyslupaa. Niin kai se sitten on.

Emäntä lähti jo aamulla ajelemaan ja jätti minut ja kollin kotimiehiksi. Päivä meni rattoisasti sisällä loikoillessa. Ulkona on sen verran viileää, että pääsimme sisälämpimään.

Iltapäivän puolella emäntä vihdoin tuli takaisin ja päästi meidät ulos. Emäntä tuo minulle usein jotain hyvää tullessaan. Samalla hän kantaa viikon ruoat kotivarastoon.

Seuraavana päivänä emäntää ramasi pitkä reissu. Hän otti yhden vapaapäivän, vaikka juoksenteleekin yleensä monenmoisissa tehtävissään. Tässä on yksi haaste. Naapuriin näkyy ikkunasta, milloin emäntä menee päivälevolle. Neuvokas emäntäni keksi ratkaisun.

Minä ja emäntä aloimme leikkimään kuurupiilosta. Emäntä ryömi sänkyyn ikkunan alitse. Minä olin leikissä heti mukana. Nuuskin emäntää ja hypin hänen ympärillään innokkaana. -Hei! Oletko sinäkin koira, kun kuljet lattialla?

Yksi on laumastamme poissa. Vanhempi emäntä kaatui ja loukkasi olkapäänsä. Hän on jossain hoitolaitoksessa parantelemassa itseään. Menetteleehän tämä näinkin, mutta kaipaan hänen tarjoamia makupaloja. Nuorempi on niin kitsas, ettei häneltä tipu eikä liru!

Nuorempi emäntä nostaa perunaa ja niittää nurmikoita. Kyllä hän muistaa ulkoiluttaa minua niillä uusilla koirantalustusvaljailla. Välillä emäntä häviää moneksi tunniksi. Hän varmaankin käy tervehtimässä vanhempaa emäntää. Kaihomielin hän tulee reissultaan kotiin.

Iltaisin on hiljaista. Pyrin emännän lähelle nukkumaan, ettei hänkin häviäisi jonnekin. En ole aiemmin tahtonut hänen viereensä. Hän laittoi minulle oman petin. Kävin iltapisulla ja tarkistin, että ulkona kaikki on kunnossa. Kolli nukkui jo keinutuolissa. Kömmin emännän viereen kiepille. Emäntä hyväili minua hellästi.

Mitähän emännällä on taas mielessä. Hän on kirjoitellut joitain julisteita koko illan. Välillä juoksee takahuoneessa monistamassa. Tähän aikaan vuodesta illat ovat jo pimeitä. Ei malttanut aamuun odottaa, vaan laittoi otsalampun ja hiippaili uudelle koirankopille. Jotain on selvästi tapahtumassa.

Sitten emäntä napsautti tietokoneen päälle. Minä menin haukkaamaan raitista ulkoilmaa. Jouduin taas kiinni. Miksen saa yöllä juoksennella vapaasti? Ympäristössä liikkuu metsäkanalintuja ja muita otuksia. Eräänä iltana olin vapaasti ulkona ja äkkäsin metsänelävän. Haukuin sitä tuntitolkulla.

Tulin äsken takaisin sisälle. Onkohan emännällä taas jotkut kekkerit suunnitteilla, kun kävi jo iltasella plakaatteja liimailemassa? Emäntä varmaan nyt päivittää niitä ihmeen kotisivuja. Kolli on vetänyt sikeitä pirtin sängyssä jo monta tuntia. Nyt minuakin nukuttaa. Hyvää yötä!