Blogi

04.07.2016 09:44

Minullapa on aarre! Olen kätkenyt sen niin hyvin, ettei kukaan muu saa tietää! Emännällä nääs olivat leipomukset epäonnistuneet. Hän laittoi ne pakastimeen myöhempää käyttöä varten. No tarvetta pinnaltaan kypsille, sisältä raaoille pullille ei löytynyt. Niinpä hän pakastinta siivotessaan oli heittänyt ne pihalle.

Minä äkkäsin herkut, mutta kylläisenä koirulina en niitä heti jaksanut syödä. Päätin piilottaa saaliin hätävaraksi. Otin pullan kerrallaan suuhuni, kuljin pitkin poikin pihamaata sotkeakseni jälkeni. Sitten kätkin jokaisen pullan eri paikkaan.

29.06.2016 20:49

Emäntä päätti lähteä valokuvaamaan läheistä Sivakkajärveä. Minä ehätin mukaan. Kuljimme kukkaniityn poikki. Sitten tuli synkkä metsä. Tarkoilla koiranvaistoillani aavistin, että lähistöllä liikuskeli jokin iso eläin. Jättäydyin emännän lähistölle. Yleensä kuljen hyvän matkaa edellä.

Täällä on varmasti jokin kolmas... Häntäni valui melkein koipien väliin. Niskavillani pörhistyivät. Emäntääkin alkoi jännittää. Hän ryhtyi lauleskelemaan kulkiessamme jyrkkää rinnettä alaspäin. Tilanne meni ohi jatkaessamme matkaa.

Saavuimme järven rantaan. Oli tuulinen päivä. Vesi lainehti. Emäntä moitti, ettei saa hyvää kuvaa, kun järven pinta ei ole tyyni. Minä tutkin rantaviivaa. Sitten pulahdin uimaan. Sekös emäntää nauratti. Hän sanoi, että olen aivan kuin uitettu koira! Emäntäkin kokeili vettä ja moitti sitä kylmäksi.

Wuf, wwuff! Minua ei kylmä vesi haitannut lainkaan. Olenhan harrastanut avantouintiakin. Nuorena koiranalkuna särjin metsäojan pinnasta jääriitteen ja eikun uimaan!

Kotvan kuluttua oli aika lähteä kotitanhuville. Nyt oli jyrkkä vastamäki. Minäkin aloin läähättämään. Emäntä pitää minua jatkuvasti kiinni ja hän on laiska ulkoiluttaja. Emäntä pysähtyi välillä lepäämään.  Sitähän minä olen aiemminkin todennut: mikseivät ihmisetkin kulje nelivedolla kuten me koirulit?

Jälkeenpäin emännälle oli kerrottu, että olimme kävelleet karhujen vakikulkureitin poikki. Ilmankos aavistin, että lähistöllä oli jokin muu meidän lisäksi.

20.06.2016 20:07

Alkoipa tässä eräs päivä kovin sateisena. Kollikaan ei mennyt aamumetsälle, kuten kauniilla säällä. Uuden koirankopin ovi oli auki ja päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni. Minäpä kokeilen nyt, miltä siellä tuntuisi asustaa. Ainakin makuupaikkoja siellä riittää. Kahdessa kamarissa on kaksi, eri pehmeysluokan vuodetta erilaisilla päällysteillä varustettuina.

Isossa huoneessa on pinnapenkki, joka on minun mielestäni kapeahko. Pehmustekaan ei tunnu kovin hääviltä. Kolli käyttää usein edellämainittua paikkaa päivälevollaan. Tässä huoneessa on myös päällystämättömiä, kovia penkkejä, joilla ei voi nukkua. Mutta niiden päältä kärpästen metsästys sujuu mutkattomasti. Lisäksi varustukseen kuuluu puuhella, jota voi lämmittää. Kylmällä ilmalla tämä on varsin oivallista.

Aikaa vierähti tunti tai pari. Kokeilin eri petivaihtoehtoja. Emäntä pyyhälsi paikalle minua etsimään. Riemastui minut nähdessään. Hän oli etsinyt, että minne se koiruus tällaisella koiranilmalla oikein hävisi. Löysikin minut - koirankopista!

 

16.06.2016 21:04

Wwuff, wwuff! Minä haukahdin nyt emännälle siihen malliin, jotta alahan kirjata seikkailujani tai fanittajani hermostuvat lopullisesti! Emäntä on koko päivän niittänyt jollain ihme pelillä, joka pörisee kovaa ja katkuaa. Eilen hän maalasi jotain kylttejä, että ihmiset osaisivat tulla paremmin meille. Varmaan siihen uuteen koirankoppiin, luulen mä.

Ettei tämä muuttuisi kokonaan emännän päiväkirjaksi, niin nyt on minun vuoroni. Meidän pihakoivun pöntössä asuu kirjosieppoperhe. Vanhemmat kantavat ruokaa alati nälkäiselle jälkikasvulle. Noh, mitäs minä piittaan tuollaisista rääpäleistä! Saman puun yläoksastolla pesii rastaspariskunta. Penskat lähtevät liikenteeseen melkein heti kuoriuduttuaan.

Minä tietenkin äkkäsin nämä kovaääniset naapurit ja lähestyin kohdetta tutkimusmielessä. Voi mikä räksytys alkoi! Minun herkät koirankorvani menivät melkein lukkoon, kun koko rastasperhe alkoi elämöidä ja ajaa minua pois. Ne ruikkivat hienolle turkilleni jotain kaameaa mönjää. Emäntä yökkäili, kun tulin sottaisena sisälle. Tiedän, mutten ylety itse puhdistamaan selkäpuoltani. Ihmeellistä porukkaa nuo naapurit!

08.06.2016 20:41

Emäntä ei ole kovin teknisesti taitavaa lajia. Nyt hän ei saanut ruohonleikkuria käyntiin, vaikka tovin ähelsi rakkineen kimpussa. Hyvä vaan. Me koirulit emme pidä äänekkäistä, pakokaasunkatkuisista härveleistä sitten ensinkään! No, emäntä oli vakaasti päättänyt laittaa nurmikon nurin.

Hän liippasi viikatteen ja alkoi heilumaan kuin heikkopäinen. Tuossa tuokiossa oli ruohikko niitetty. Silloin meidän koirien ja kissojen on syytä pysytellä hyvän välimatkan päässä, kun emäntä innostuu töihin!Seuraavana päivänä uudessa koirankopissa oli taas kahvikutsut. Vieraita tuli ja meni. Minuakin käytiin paapomassa.

Maanantaina emäntä päätti pitää rokulipäivän ahkeroituaan kovasti. Ensin nurmikon kimpussa, sitten leipomisessa ja kahvinkeitossa. Sehän sopi meille karvakavereillekin! Sää on viilennyt ja on lokoisaa olla sisätiloissa. Minä hyppäsin emännän viereen ja kolli keinutuoliin. Sitten pidimme kunnon ettonet.

Iltapäivällä olimme koko porukka virkistyneet. Sääkin oli lämmennyt. Menimme ulos ja emäntä niitti koiranputket pois kukkaniityltä. Nyt meikäläisenkin on helppo jotostaa myyränpesiä etsimässä, kun pitkä heinikko on poissa.

30.05.2016 21:56

Eilen oli mukava päivä. Aamulla emännän tuttava oli kysellyt, voisiko tulla vierailulle. Emäntähän ei ole kovin hyvä näissä teknisissä asioissa. Hän oli yrittänyt lähettää tutulleen viestiä jollain vehkeellä. Kun se ei onnistunut, hän laittoi tervetuliaisilmoituksen johonkin "someen". En tiedä näitä kaksijalkaisten kotkotuksia! Meillä koiruleilla on aivan omat viestintävälineet, eikä niihin tarvita sähköpiuhoja tai ihmevekottimia. -Ja ne toimivat taatusti!

Somesta ilmoituksen lukivat muutkin ihmiset. Emäntä oli ihmeissään, ja iloinen, kun tuli niin paljon vieraita. Niin kuin meidän koirien, on myös ihmisten laita, että he haluavat tavata lajikumppaneitaan. Jos ei muuten, niin järjestämällä kutsut. Emäntää jännitti, riittävätkö hänen leipomansa munkit kaikille. Yksi jäi tähteeksi. Minä jouduin nuolemaan huuliani, kun leivonnainen katosi parempiin suihin.

Joukossa oli myös lapsivieraita. He ovat mukavia, kun he juoksevat ja ilakoivat kuin koiranpennut! Monet tulevat silittämään minua. Voin hyväksyä kohtuulliset huomionosoitukset. Huom! Kohtuulliset! Rotuominaisuuteeni kuuluu, että viihdyn hyvin yksikseni. Emäntä syyttää juroudesta emoani, joka oli puoliksi karhukoira.

23.05.2016 20:20

Viime viikolla tuli tuttu remonttimies maalaamaan uuden koirankopin ikkunanpuitteet valkoisiksi. Mitähän silläkään on väliä? Minun mustavalkoisella koirannäöllä ei paljonkaan! Mutta hauskaa oli se, että tuttava ajoi joka päivä pihaan. Minä haukuin ja tervehdin häntä niin innokkaasti, että liekanaruni vaan venyi ja paukkui! Urakka kesti melkein neljä päivää. Emäntä hieman harmitteli, että kalliiksi tuli tämäkin remontti.

Muutenkin koirankopissa tapahtuu. Sinne tuotiin lisää huonekaluja. Emäntä kuulemma sisustaa. Joka kerta, kun piipahdan koppiin, siellä on jokin tavara muuttanut sijaintiaan. Wuf, rruf! Minä en piittaa mistään sisustamisista. Mulle riittää, että on sopivanpehmoinen patja nukkumapaikaksi. Eikä ole liian kuuma eikä kylmä.

17.05.2016 20:06

Minulle sattui harmillinen tapaturma tässä päivänä muutamana - no, mitäs pienistä! Eräs hyvä tuttavani tuli mopolla meille käymään. Innostuin vieraastamme vallan vimmatusti, kuten tapani on. Sitten minulle tuli tuo haaveri. Hypin innoissani ja kuinka ollakaan, takatassuni  yksi varvas tarttui liekanarun solkeen kiinni.

Wuf, wuf ja uiih, iuuh päälle! Minulle otti tosi kipeää! Itkin ja uikutin. Onneksi emäntä ja vieras huomasivat heti tilanteen. Emäntä lähestyi minua rauhoittavasti puhutellen. Jotenkin hän sai varpaani irrotettua tukalasta paikasta. Se oli kamala paikka! Minulle ei ole koskaan aiemmin sattunut moista haaveria.

06.05.2016 21:08

Nyt karpäset ovat hävinneet uudesta koirankopista. Kiitokset tietenkin minulle, ahkeralle kärpäsenmetsästäjälle! Emäntä viritti sähkökäyttöisen pyydyksen, josta lähti paha käry minun herkkään koirankirsuuni. Tälläkin on ehkä pieni osuus lentävien otusten harventumiseen.

Vapuksi emäntä raahasi toisenkin ison pöydän koirankoppiin. Hän jynssäsi sitä ja laittoi liinan ja tuolit ympärille. Ikkunoihin hän asetteli serpentiinejä. Kattolamppu sai koristeeksi sepentiinien lisäksi ilmapalloja. Tätä ennen emäntä oli tehnyt suursiivouksen kopissa. Imuroinut, tampannut matot jne.

Vappuaamuna tuli keittiöstä öljyn katku. Emäntä paistoi munkkeja. Niitä syntyi iso määrä. Samana aamuna eräs tuttu koirankuljetin (s.o. auto) ajoi pihaamme. Ulos astui pari tuttavaa koiransa kanssa. Me ollaan oltu karvakoiran kanssa bestiksiä ihan pennusta saakka! Se on poikakoira. Emäntä antoi meidän leikkiä keskenämme, koska minun juoksuaika on jo ohittunut.

Muitakin vieraita kävi ja minä sain osakseni paijauksia. Illalla pääsin nuuskimaan kävijöiden jälkiä. Vapun paras juttu oli se, kun koirakaverini kävi pitkästä aikaa minua tervehtimässä!

06.05.2016 20:47

No, muistihan se emäntä sen maksalaatikon minulle duunata! Käydessään ostoksilla hän toi minulle synttärilahjan jälkeenpäin. Hyvä näinkin! Putsasin herkun niin tarkkaan, että maistelin vähän foliovuokaakin. Hyvää oli, vaikkei ollut lämmitetty! Kolli tuli vielä tutkimaan, jäikö hänelle mitään. Ei varmasti jäänyt!

Lumet ovat tipotiessään ja tällaisella turkilla tarkenee 20 asteen lämmössä paremmin kuin hyvin! Uudessa koirankopissamme (uusi on hieman kyseenalainen nimitys. Arvelen, että koppi on ainakin sata vuotta vanha. Eli kymmenen koirasukupolven ikäinen.) kävi melkoinen pörinä. Kärpäset olivat heränneet talvihorroksestaan. Siinäpä mulle uusi harrastus - kärpästen metsästys!

Emännän kalliit, tilaustyönä teettämät matot lensivät vauhdilla sikin sokin, kun meikäkoira jahtasi kärpäsiä. Taisi tulla pitsiseen päiväpeitteeseenkin pari silmukkapakoa jahdin tiimellyksessä. Wof, wof, mitäs nuo ihmiset laittelevat noin epäkäytännöllisiä krumeluureja. Ei me koirat niitä tarvita!

<< 8 | 9 | 10 | 11 | 12 >>

Yhteystiedot

Mustin Päiväkirjasta ylapihantila@gmail.com