Blogi

15.02.2016 20:08

Ilmat lämpenivät taas plusasteisiin. Vettä sataa tihuuttaa. Se tietää lumien hupenemista. Sekä sitä, että karvaiset veitikkamme, myyrät, lähtevät liikenteeseen. Päivisin jahtaan näitä pikkuotuksia pitkin peltoja. Pettämätön kirsuni ja tarkat reppakorvani paikantavat paksunkin lumikerroksen alta saaliin. Riista on valitettavasti niin etevää piiloutumaan, että saaliin nappaaminen käy työstä.

Emäntä auttaa minua tässä puuhassa. Hän hermostui, kun kellarin perunavarasto alkoi muuttua perunankuorivarastoksi. Minä en pottuja huoli syödä. Se hyvä puoli asiassa oli, että emäntäkin päätti ryhtyä myyräjahtiin. Hän viritteli sellaisia räpsähtäviä laitteita eri puolille asuntoamme. Uudessa koirankopissakin sellainen on. Minua on ankarasti kielletty koskemasta kojeeseen. Miksiköhän?

Kuistissa kävi linnunsiemensäkkiä verottamassa eräs sitkeä tapaus. Minä yritin sitä jahdata vaikka kuinka. Aina otus ehti livahtamaan seinänrakoon. Emännän virittämään vehkeeseenkään myyrä ei jäänyt. Kolli kyttäsi otusta yhden päivän - huonolla menestyksellä. 

Eräänä iltana onnistuin motittamaan saaliin kuistin nurkkaan. Emäntä tuli apuun. Melkein koko rakennus tärähteli, kun revin koko voimallani nurkkaa. Wuf! Nyt minä sinut nappaan! Wuf, wuf! Myyrän onnistui livahtamaan käpälieni välistä pakastimen alle. Uiih! Voi harmi! Jäin vaanimaan saalista. Pakastimen alta myyrä vilisti kohti seinänrakoa. En ehtinyt nuuskaistakaan, kun emäntä nappasi pakenevan myyrän hyppysiinsä ja ojensi saaliin minulle!

Sinäkö saalistat minulle?  Olin enemmän kuin hämmästynyt. Eihän tässä pitänyt näin käydä. Minä olen etevä myyränmetsästyskoira. Minä metsästän, ei emäntä. Nautin todistusaineiston nopeasti pois näkyvistä, ettei kukaan vain näkisi emännän metsästäneen minulle.

08.02.2016 21:44

Minä ja emäntä lähdimme laskiaisretkelle. Ulkona oli pikkupakkanen ja aurinko paistoi. Nyt emäntä oli asentanut kameraansa täyden akun. Matkan varrella tein koukkauksia metsään tarkistaakseni jänisten, oravien ym. jälkiä. Emäntä pysähtyi välillä kuvaamaan. 

Kuljimme monta kilometriä koulunkylälle asti. "Keskuskatu" oli aurattu läpi. Kävin erään talon pihalla keskuskadulla, jossa aiemmin asui koirakaverini. Talon isäntä kuoli ja koira muutti muualle. Tontti myytiin uudelle omistajalle. En haistanut mitään erityisempää.

Vähän ennen ison tien liittymää emäntä kääntyi takaisin. Niin tein minäkin. (Täytyy välillä seurata lenkkikaverin liikkeitä, ettei jää porukasta) Koulunkylältä meille päin tie ensin laskee purorotkoon ja alkaa sitten nousta ylöspäin. Metsätaivalta emäntä ei paljon kuvannut, hän pitää enemmän avoimista näköaloista.

 

02.02.2016 20:21

Yhtenä pikkupakkaspäivänä emäntäni päätti lähteä valokuvaamaan maisemia. Minä sain tulla mukaan! Minne lähdetään? Mihin suuntaan? Minä menen edeltä! Mutta emäntä lähtikin tarpomaan umpihankeen. Uiih! Harkitsin hetken, kannattaako lähteä. Lunta on satanut nyt niin paljon, että meikäkoiran käpälät eivät riitä.

Peltoaukealle oli juoksuttanut niin paljon, että katsoin parhaaksi kahlata emännän jäljessä. Kun päästiin metsätaipaleelle, lunta oli vähemmän. Niinpä erkanin maastoon. Oli mukava jotostaa pitkin metsää.

Päästyämme maantielle, emäntä jatkoi vielä salolle päin. Hän otti valokuvia vanhasta heinäladosta. Sellaisia tällä kylällä on vähän. Sitten akku loppui kamerasta. Täytyi lähteä kotimatkalle.

Matkan varrella asuu naapurin koira. Emme ole oikein väleissä keskenämme. Olisin halunnut mennä käymään naapurissa, mutta emäntä komensi niin napakasti, että katsoin tällä kertaa parhaaksi seurata hänen vanavedessä.

26.01.2016 18:46

Meillä oli leivontapäivä. Emäntä laittoi pullataikinan kohoamaan. Jauhot vain pölisivät ympäri keittiötä kun hän leipoi. Silloin meillä kotieläimillä on pääsykielto keittiöön. Emäntä sanoo, että meistä tarttuu mikrobeja leivonnaisiin. Höf, wöf! Minä ainakin olen aivan puhdas, ei minulla ole mitään pöpöjä missään! Tuosta kollista en mene sanomaan. Se nuolee aina itseään. Katti on varmaan hirveän likainen, kun se sukii niin paljon turkkiaan.

Kun taikina oli kohoamassa, tuli minun vuoroni tassutella kuvioon mukaan. Sain nuolla emännän käden puhtaaksi taikinasta. Pullataikina on tosi hyvää! Sitten emäntä meni pesemään kätensä perusteellisesti vedellä ja saippualla. Laittoi vielä desinfiointiainettakin. Hätävarjelun liioittelua, sanon minä. Minähän vain pesin emäntäni käden. Miksi hän ryhtyi moiseen puhdistusoperaatioon?

Keittön ovi paukahti kiinni. Kotvan kuluttua sieltä leijaili vastapaistetun pullan tuoksu. Minua ei kiinnostanut ruokakuppini sisältö illallisaikaan, kuten yleensä. Tunsin oloni hiivataikinan nauttimisen jälkeen täyteläiseksi...

17.01.2016 18:16

Nyt on ollut viikon verran kovia pakkasia. Tällaiset ovat harvinaisia ainakin minun koiranmuistini mukaan. Mikäs tässä on sisällä köllötellessä. Minulla on nyt uusi, hieno silkinhimmeä karvoitus. Se on hieman viileä näillä keleillä. Itse en saanut turkkiani valita. Perin sen vanhemmiltani. No, sanotaanhan ettei ole koiraa karvoihin katsominen!

Kävimme tarkistamassa, että uudessa koirankopissa kaikki on kohdallaan. Olihan siellä, kunnes minä tulin ja juoksin joka huoneessa matot ryttyyn. Se on hauskaa, kun juoksee niin että kynnet riveävät ja matot luistavat vauhdilla tassujen alta! Emäntä suunnittelee koirankoppiin kevätsisustusta.

Emäntä on tehnyt viikon suursiivousta. Sukulaisia tulossa käymään ja koko asunto olisi raivattava edustuskelpoiseksi. Siinä sitä on työtä kunhan järjestät yläkerran, asumakerroksen ja kellarin. Huf, wuf! Emäntä lukee ja ompelee paljon. Kankaita ja lehtiä on kertynyt. Kankaille olisi ostettava säilytyskaappi. Lehdet olisi luettava ja vietävä paperinkeräykseen. Kellari olisi remontoitava.

Kotvan aikaa hän aina siivoaa. Sitten väsähtää ja menee ettonelle. Minä saan tulla viereen. Tunnin köllöttelyn jälkeen sitä taas jaksetaan!

09.01.2016 23:43

Emäntä on huonolla tuulella. Hän missasi tärkeän liikepuhelun. Emännälle tarjotaan tuontuostakin puhelimitse kalliita remontteja. Silloin emäntä raivostuu ja aikoo heittää koko puhelimen seinään! Ajattele nyt, Päiväkirjani, jos emännältä loppuvat rahat johonkin hirsirakennusjuttuun, silloin ei meikäläisenkään kupissa ole murun murua.

Rakennusmiehet soittelevat iltaisinkin. Nyt emäntä suuttui niin, että sulki koko puhelimen. Tärkeä liikepuhelu jäi vastaanottamatta. Emäntä lähti liikeasioille Nurmeksen Bomballe ja teki hukkareissun. Ajoi toistasataa kilometriä tyhjän tähden, koska ei ollut saanut puhelua.

Uuden koirankopin rakentaminen tuli kalliiksi. Näytti siltä, ettei se koskaan valmistukaan. Ei se taida olla vieläkään aivan valmis. Rakentajat olivat Etelä-Suomesta ja heillä oli kallis palkka. Emäntä sanoo, että jos vielä joskus rakennetaan tai remontoidaan, otetaan täkäläisiä työmiehiä. 

 

04.01.2016 20:32

Minä olen järkevä maalaiskoira enkä hätkähdä ukkosta tai muita luonnonilmiöitä. Mutta epäluonnolliset tapahtumat nostavat niskavillani pystyyn. Yksi näistä on jokatalvinen paukahtelu, suhina ja oudot valoilmiöt. Tällaista tapahtuu koiranlaskujeni mukaan melko harvoin, mutta kuitenkin minulle tulee silloin jotenkin epämääräinen olo.

Eräänä iltana emäntä aiheutti minulle tällaisen omituisen tilanteen. Hän sonnustautui työkamppeisiin, laittoi otsalampun sekä suojalasit päähänsä ja hipsi ulos. Minä olisin halunnut tosi kovasti mukaan. Mutta minut sysättiin tylysti sisälle. Merkit viittasivat, että nyt on tapahtumassa jotain todella mielenkiintoista.

Hetken kuluttua kuului suhinaa ja paukahtelua ja näkyi valoilmiöitä aivan läheltä. Mitä nyt tapahtuu? Minun on päästävä ulos puolustamaan reviiriäni tuntemattomia hyökkääjiä vastaan! Emäntä kävi välillä sisällä hyväntuulisesti naureskellen. En kyllä jaksa ymmärtää noita ihmisiä. Nyt on jokin hätätilanne, kun havaitsin outoja ilmiöitä näin lähellä.

Emäntä meni uudestaan ulos. Ja taas kuului ääniä ja leimahduksia. Kohta emäntä tuli takaisin ja päästi minut ulos kanssaan. Nyt kuului kauempaa samanlaisia ääniä ja näkyi välähdyksiä. Haukahdin varmuuden vuoksi joka kerran, kun kuului pamahdus tai näkyi välähdys.

28.12.2015 22:12

Jouluna satoi vettä ja vähäisetkin lumenrippeet sulivat. Jännitin, mahtaako pukki päästä tuomaan lahjoja pororeellä, kun ei ole lunta. Emäntä oli ostanut ison kinkun. Kotiväki söi sitä monta päivää. Antoivat minulle ja kollille maistiaisia. Näytti olevan vaikeuksia niin suurikokoisen kinkun syömisessä. 

Minulle 6,5 kg:n nauttiminen ei olisi tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Olisin syönyt niin paljon kuin jaksan ja loput olisin piilottanut myöhempää ateriointia varten. Tänään kinkku syötiin loppuun ja minä sain luun kaluttavakseni.

Minä sain kaksi joululahjaa. Ne olivat koirien herkkuruokia. Ensin tuli pieni paketti. Sitten isompi. Emäntä auttoi avaamisessa. Kollikin sai lahjan. Se söi omansa ja tuli sitten tutkimaan minun lahjaani, kun välillä huilasin ahmimisesta. Pukki toi lahjat pärekorissa. Ne laitettiin kuusen alle. Kolli hyppäsi koriin sen tyhjennyttyä.

21.12.2015 21:07

Tässä päivänä muutamana aamu alkoi normaalein rutiinein. Kissa ja minut siliteltiin hyvän huomenen toivotukseksi. Minut päästettiin pihalle kollin jäädessä tarkkailemaan tilannetta ennen ulos säntäämistä. Portaat laskeuduttuani vastassa olikin vieras koira. Vaalea, pienempi kuin minä, osin luppakorvainen kuten itsekin. Tietenkin hoidimme asiaankuuluvat tutustumisrituaalit: ikä, kunto, sukupuoli, mielentila, ystävä vai kilpailija jne. Nämä kaikki selviävät parilla nuuhkaisulla. Vieras oli liikkeellä ystävällismielisissä aikeissa ja leikki alkoi. Juoksimme ja kisailimme pitkin pihaa niin, että vähäinen lumi vain pöllysi.

Kotvan aikaa leikittyämme vieraan oli aika lähteä kotiinsa. Minä saatoin tätä jonkin matkaa ja palasin omaan kotiini. Olenhan tyttökoira enkä kuljeskele ympäri kyliä muutenkuin juoksuaikoinani. Silloin liikkumisvapauttani rajoitetaan minimiin niin, etten pääse seikkailemaan itsekseni. Kolli pysytteli sisätiloissa lähes koko päivän leudosta säästä huolimatta. (Pelkää toisia koiria, vaikka ne ovat minun kavereita!)

14.12.2015 19:53

Oikullisia nämä syksyn säät. Aamulla voi aurinko paistaa ja olla sulat maat. Iltapäivällä sataa lunta, illalla sataa vettä ja lumet sulaa pois. Seuraavana aamuna maa voi olla taas valkoisena. Tällaisena päivänä emäntä päätti hakea joulukuusen uuteen koirankoppiin. Meillä on oikea joulukuusimetsä: hehtaareittain juuri sopivia yksilöitä. 

En vain käsitä, miksi koirankuonooni voimakkaasti tuoksuvia, pistäviä puita kannattaa raahata sisätiloihin. Eihän niitä voi syödä, eikä edes leikkiä niiden kanssa - nehän ovat yhtä piikikkäitä kuin se kolli... Joka tapauksessa sellaisen emäntä kantoi koirankoppiin. Oli kuulemma saanut idean tuttaviltaan.

Emäntä näperteli koristeita monta tuntia ja sitten hän innosta hihkuen ripusti niitä kuusen oksille. Outoa touhua! Annas, kun joulu lähestyy, sitten asuntoommekin kannetaan kuusi. Sen juurelle emännät ovat laittaneet lahjoja koko perheelle, minullekin. Pentuna en sitä heti ymmärtänyt.

Edeltäjälleni oli annettu aina kuusen juureen lahjoja, jotka tämä oli avannut suurella innolla. Sitten kun minä tulin, en heti hokannut pakettien tarkoitusta. Ensimmäisenä joulunani emäntä hieman auttoi minua lahjojeni aukaisussa. Vastustamattomien herkkujen tuoksun tuntiessani arvasin lopulta, mikä oli homman nimi. Sen jälkeen olen halunnut avata kaikki paketit itse, jos vaikka joulupukki olisi erehtynyt antamaan minun lahjani jollekin toiselle perheenjäsenelle...

<< 10 | 11 | 12 | 13 | 14 >>

Yhteystiedot

Mustin Päiväkirjasta ylapihantila@gmail.com